Sään armoilla

Saavuin Hong Kongiin 20 tunnin matkustelun jälkeen ja edessä oli vielä tunnin lauttamatka Macauhun, mutta alueen viranomaiset olivat eri mieltä. Läheltä liipannut taifuuni (= sama kuin hurrikaani, mutta Tyynen valtameren puolella) nostatti tuulennopeuden yli 100 km/h joten lautat ja lentokenttäbussitkin oli peruttu. Pieni blosa!

Vain yksi pikajuna palveli lentokentän ja kaupungin väliä normaalin kymmenen vaihtoehdon sijaan. Käytinkin sitä nyt sitten ensimmäistä kertaa eikä ollut halpaa, 20 minuutin pätkä 10 euroa. Päästyäni pääteasemalle kävelin kadulle ja missään ei näkynyt íhmisiä eikä autoja - 6 miljoonan asukkaan metropoli oli muuttunut aavekaupungiksi! Melkein kaikki palvelut oli suljettu: ei lauttoja, ei busseja, ei metroa, ei kouluja, ei pörssikursseja, ei töitä, ei kauppoja ja ei juuri mitään paitsi hiekkasäkkejä mahdollisilta tulvilta suojaamassa.

Päädyin talsimaan 30 minuutin matkan hostellialueelle 30 kilon rinkka selässä, eipähän ainakaan tuuli päässyt viemään mukaansa. Muutamia takseja pyöri kaduilla mutta matka ei tuntunut kovin pitkältä. Päästyäni melkein perille porukkaa alkoi jo tulla vastaankin - lähinnä ihmeissään olevia turisteja. Hostellien sisäänheittäjät alkoivat kilpailemaan minusta joten hinnankin sai sopivan alas, ilmeisesti oli aika hiljainen päivä ollut. Olihan minulla jo huonevarauskin, mutta se oli sinne Macauhun...

Tässä vaiheessa tuntui että suunnitelmat lähtevät heti alussa käsistä, mutta 6 tunnin päiväunien jälkeen aloin jo ajatella että meneehän tämä näinkin. Illalla myrskytila oli laskenut alemmalle tasolle ja kaikki oli taas auki, vähän tuuli vielä mutta siitä voidaan puhua vaikkapa ilmastoidusta ulkotilasta. Huomenna pääsen Macauhun.