Matkalla ollaan jo, oltu jo kolme päivää. Flunssa iski tottakai viimeisellä kotiviikolla joten varmaan tuhat asiaa jäi tekemättä, saati sitten sata hyvästiä sanomatta. En kyllä osaa hyvästejä sanoakaan ja tuntuu etten koskaan tule oppimaankaan.
Starttasin reissun kahden ystäväni Eeron ja Oton kanssa kahden yön autoretkellä Helsinki - Pärnu - Riika. Suomessa satoi, Eestin puolella auringon viimeiset säteet vielä näkyivät. Pärnuun päästyämme oli jo pimeää ja ehdittiin koluta läpi vain pari ravintolaa joista toisessa maistui paikallinen olut ja käristetyt siankorvat, toisessa kunnon päivällinen jonkin isomman juhlaseurueen ilakoidessa ja nostellessa laseja vieressä. Aamuauringossa kaupunki aukeni ihan uudella tavalla kun värikkäät ja kauniit piparkakkutalomaiset pytingit tulivat esille ja löysimme jättimäisen puiston läpi kuuluisalle hiekkarannalle. Aikamoinen kesäkaupunki täytyy myöntää, pitää käydä joskus muulloinkin kuin näin syksyllä.
Matkalla Riikaan nähtiin mm. kosmonauttien vapaa-ajanviettokeskus tai muu vastaava, mitä nyt kylteistä onnistuttiin kieltä kääntämään. Rajanylitys sujui huomaamattomasti ja pysähdyttiin muutaman talon kokoisessa rajakylässä ostamassa eväitä. Paikalliset virvoitusjuomat ja sipsit olivat aika hirvittäviä. Vai tällaiseen maahan sitä on tultu!
Riika itse oli kaikkien pikkukylien jälkeen aika kookas ja komea ajaa läpi. Vanha kaupunki oli ihan hieno joskin alkoi toistaa itseään aika nopeasti ja muutenkin kivenharmaa muutamaa muuta pastillisävyä lukuunottamatta. Pimeän laskeuduttua pienistä kujista tuli kyllä tunnelmallisia ja ruoka ja juoma olivat joka ravintelissa erinomaisia. Hieman lämpimämmällä kelillä täälläkin varmaan viihtyisi useamman päivän helposti. Aamusella sitten oli aika koota itsensä ja roippeet, sanoa saattelemaan lähteneille kavereille näkemiin ja ottaa bussi lentokentälle. Hullujen jonojen jälkeen lentokone vei Istanbulin lentokentän hulluihin jonoihin.
Istanbul, vau. Tähän kaupunkiin on tullut tutustuttua jo ala-asteen historiankirjoissa, merkittävimpien rakennusten nimet ovat olleet muistissa jo niistä ajoista lähtien. Sittemmin Tintti ja Bond ja ties ketkä ovat seikkailleet näissä maisemissa, ja viimeisimpänä tuli luettu 1800-luvulle perustunut dekkari näiltä kujilta. Odotukset olivat aika korkealla, mutta todellisuus onnistui ylittämään ne. Kahden eri keisarikunnan suurimmat monumentit ja eurooppalaisen ja arabialaisen kulttuurin vaihtelu ikivanhojen katujen varrella on ällistyttävää. Talojen värikkyys ja ajan patina, siellä täällä soiva eksoottinen musiikki, hidas elämänmeno, basaarit, aromit, aurinko (27 C), hymyt ja huolettomuus, aijaijai. Yhtään oikeasti ärsyttävää helppoheikkiäkään ei tullut kiusaamaan.
Eipä tässä ehtinyt 30 tunnin aikana juuri montakaan paikkaa koluamaan, lähinnä näitä vanhan kaupungin palatseja ja moskeijoita ja kujia, enkä onneksi kaikkia niitäkään. Jääpähän ensikerralle jotain, tänne on nimittäin pakko päästä uudestaan. Niin joo ja kebap, täällä se on hullun hyvää, verrattuna siihen että Suomessa en moiseen suostu koskemaankaan. No niin lienee aika pistää kirjoittamiselle piste ja lähteä takaisin kentälle, lento Egyptiin odottaa. Nuha alkaa olla voiton puolella mutta vähän vielä jännittää kuinka paljon pystyy sukeltamaan, neljän päivän sukellusristeily kun alkaa ylihuomenna.
Kuvia Istanbulista:
http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Istanbul2012/
Heipsan!
Starttasin reissun kahden ystäväni Eeron ja Oton kanssa kahden yön autoretkellä Helsinki - Pärnu - Riika. Suomessa satoi, Eestin puolella auringon viimeiset säteet vielä näkyivät. Pärnuun päästyämme oli jo pimeää ja ehdittiin koluta läpi vain pari ravintolaa joista toisessa maistui paikallinen olut ja käristetyt siankorvat, toisessa kunnon päivällinen jonkin isomman juhlaseurueen ilakoidessa ja nostellessa laseja vieressä. Aamuauringossa kaupunki aukeni ihan uudella tavalla kun värikkäät ja kauniit piparkakkutalomaiset pytingit tulivat esille ja löysimme jättimäisen puiston läpi kuuluisalle hiekkarannalle. Aikamoinen kesäkaupunki täytyy myöntää, pitää käydä joskus muulloinkin kuin näin syksyllä.
Matkalla Riikaan nähtiin mm. kosmonauttien vapaa-ajanviettokeskus tai muu vastaava, mitä nyt kylteistä onnistuttiin kieltä kääntämään. Rajanylitys sujui huomaamattomasti ja pysähdyttiin muutaman talon kokoisessa rajakylässä ostamassa eväitä. Paikalliset virvoitusjuomat ja sipsit olivat aika hirvittäviä. Vai tällaiseen maahan sitä on tultu!
Riika itse oli kaikkien pikkukylien jälkeen aika kookas ja komea ajaa läpi. Vanha kaupunki oli ihan hieno joskin alkoi toistaa itseään aika nopeasti ja muutenkin kivenharmaa muutamaa muuta pastillisävyä lukuunottamatta. Pimeän laskeuduttua pienistä kujista tuli kyllä tunnelmallisia ja ruoka ja juoma olivat joka ravintelissa erinomaisia. Hieman lämpimämmällä kelillä täälläkin varmaan viihtyisi useamman päivän helposti. Aamusella sitten oli aika koota itsensä ja roippeet, sanoa saattelemaan lähteneille kavereille näkemiin ja ottaa bussi lentokentälle. Hullujen jonojen jälkeen lentokone vei Istanbulin lentokentän hulluihin jonoihin.
Istanbul, vau. Tähän kaupunkiin on tullut tutustuttua jo ala-asteen historiankirjoissa, merkittävimpien rakennusten nimet ovat olleet muistissa jo niistä ajoista lähtien. Sittemmin Tintti ja Bond ja ties ketkä ovat seikkailleet näissä maisemissa, ja viimeisimpänä tuli luettu 1800-luvulle perustunut dekkari näiltä kujilta. Odotukset olivat aika korkealla, mutta todellisuus onnistui ylittämään ne. Kahden eri keisarikunnan suurimmat monumentit ja eurooppalaisen ja arabialaisen kulttuurin vaihtelu ikivanhojen katujen varrella on ällistyttävää. Talojen värikkyys ja ajan patina, siellä täällä soiva eksoottinen musiikki, hidas elämänmeno, basaarit, aromit, aurinko (27 C), hymyt ja huolettomuus, aijaijai. Yhtään oikeasti ärsyttävää helppoheikkiäkään ei tullut kiusaamaan.
Eipä tässä ehtinyt 30 tunnin aikana juuri montakaan paikkaa koluamaan, lähinnä näitä vanhan kaupungin palatseja ja moskeijoita ja kujia, enkä onneksi kaikkia niitäkään. Jääpähän ensikerralle jotain, tänne on nimittäin pakko päästä uudestaan. Niin joo ja kebap, täällä se on hullun hyvää, verrattuna siihen että Suomessa en moiseen suostu koskemaankaan. No niin lienee aika pistää kirjoittamiselle piste ja lähteä takaisin kentälle, lento Egyptiin odottaa. Nuha alkaa olla voiton puolella mutta vähän vielä jännittää kuinka paljon pystyy sukeltamaan, neljän päivän sukellusristeily kun alkaa ylihuomenna.
Kuvia Istanbulista:
http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Istanbul2012/
Heipsan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti