Alkupöpinä

Viimeinen työpäivä oli toissapäivänä, vuokrakämpän avaimet on luovutettu takaisin omistajalle, kaikki mahdolliset sopimukset on toivottavasti katkaistu ja velat maksettu, läksiäisistä selvitty, vielä on reppu pakkaamatta ja kolme päivää odotettavaa ennen lentoa Japaniin ja sitä kautta mantereen puolelle. Ne kulunevat nopeasti länsimaalaisen kulttuurin ja kulinarismin yliannostuksessa, nyt pitää pämpätä niin että itämaan ihmeet tuntuvat raikkaalta vaihtelulta.

Sain joskus vuosi sitten varmaan ensimmäistä kertaa päähäni oikeasti lähteä tutkimaan maailmaa vähän pidemmäksikin aikaa. Silloin toiveissa oli 1-2 kk palkaton loma, joka kuitenkin kariutui pomoportaan mielipiteeseen. Pääsin kuitenkin livahtamaan pari kertaa viikon kahden reissuille, onneksi muutamasti aika kauaskin.

Maailman ihmeitä kokiessa unelma pidemmästä reissusta jossa oikeasti ehtisi keskittyä kaikkeen muuhun kuin kiireeseen alkoi vain paisua ja kun olosuhteetkin muovautuivat kuin itsestään sopiviksi irtiotolle päätin aloittaa uudenlaisen elämäntyylin, ryhtyä sanoista tekoihin ja toteuttaa niitä unelmia. Asuntooni oli tulossa putkiremontti, työpaikalla alkoivat YT-neuvottelut leikkauksineen ja hyytävä syksy alkoi painamaan päälle. Tuli aika viettää koko talvi kaukana kotoa, Kaakkois-Aasian viidakoissa. Niin joo, ja paluuta tai sen jälkeistä elämää en oikeastaan ole miettinyt lainkaan, aikamoista! :D

Ratkaisun ja päivämäärän lukkoonlyötyäni elämä on tuntunut harvinaisen rauhalliselta, monet paineet ovat lähteneet hartioilta. Mietittyäni matkan perusteluja tarkemmin olen vain voimistunut päätöksessäni. Miksi jättää mitään enää myöhemmäksi, kuka ties millaisia kahleita ympärilleni on vuoden päästä taas kietoutunut? Onko parempaa omien kykyjensä puntaria kuin elämän koulu kaukomailla, omaisuuden mahtuessa pieneen reppuun? Ja mikä parasta, en keksi ultimaalisempaa vapautta kuin tämä. Jo se itsessään on koettava.

Tämä reissu on ehdottomasti sijoitus omaan elämääni. En ole lähdössä lomalle, vaan olen lähdössä matkalle. En aio löhötä kevääseen asti riippumatossa, vaan aion nähdä ja kokea koko maanosan, tai sen muutaman prosentin mitä nyt ehtiikään. Haluan tietää millaista matkanteko on, millaista päätöstenteko oikeasti on, kärsiä ja kituuttaa, sekä tutustua miljoonaan ihmiseen ja sitä kautta ihmiskunnan ytimeen ruohonjuuritasolla. Tahdon analysoida ja syväluodata.

Suoraan sanottuna en usko että päivitän tätä blogia hirveän usein. Voi mennä muutama tunti tai muutama viikkokin viestien välillä. Tätä kautta kuitenkin ystäväni ja sukulaiseni kuulevat minusta ainakin jotakin seuraavien kuukausien aikana.

Loppuun ajattelin laittaa jonkin hienon lainauksen, tällainen taisi vaikuttaa viimeksi:

A person needs at intervals to separate from family and companions and go to new places. One must go without familiars in order to be open to influences, to change.

Katherine Butler Hathaway

Tarkoitus olisi vielä ennen lähtöä heittää yksi viesti tänne kuvan kera, mutta jos en ehdi niin tavataan taas vapun tienoilla, ehkä!

-Arto