Bangkokissa tuli makoiltua kolmisen yötä. Se on jännä miten täällä kuumassa nukuttaa enempi kuin kotona, helposti menee semmonen 12 tuntia unta päivässä. Koko aikana sain lähinnä yhden asian tehtyä, käytyä Chatuchak viikonloppumarkkinoilla mistä saa melkein mitä tahansa. Jos pitäisi kämppä sisustaa, mukaan olisi tarttunut vaikka mitä ja lopputulos näyttänyt varmaan kiinalaiselta ravintolalta. Nyt jo kahden t-paidan ja shortsien osto osoittautui lähes kohtalokkaaksi, reppuun ei todellakaan mahdu tämän jälkeen enää yhtään mitään muuta,
Täällä on vielä ensi kuun alkupuolelle asti sadekausi käynnissä. Käytännössä se tarkoittaa että melkein joka ilta viimeistään yhdeksän maissa alkaa satamaan ja ukkostamaan, auringon laskiessa jo kuudelta. En ole varmaan koskaan kuullut yhtä kovaäänisiä jyrinöitä, aika mahtavaa. Kerran tai kahdesti viikossa päivisinkin saattaa sataan kahden tunnin ajan, muutoin on kuitenkin aurinkoista tai puolipilvistä. Sateen jälkeen on myös raikasta eli vierailu sadekauden aikana ei ole ollenkaan hassumpaa, joulun tienoilla nykyisestä alle +30C päästäänkin sitten parhaimmillaan jo jopa yli +40C.
Hauskoja sattumiakin on eteen lässähtänyt, hetki sitten rannalla käveli norsu vastaan, oli sillä tosin joku ulkoiluttaja mukana. Herkullisia ruokia kuten grillattuja heinäsirkkoja, perhosen toukkia ja pikkusammakoita on tullut popsittua (torakka tai muu sellainen maistui ihan herkkusieneltä) ja kippistelemään paikallisella kielellä on opittu. Thain kieli on kyllä sinänsä vähän hankalaa, että esimerkiksi sana khao tarkoittaa kolmea eri asiaa, riippuen ihan siitä mitä osaa lausunnassa painottaa.
Lorvimisen jälkeen sain pakotettua itseni taas liikkeelle, ja olin kahden tunnin junamatkalla pohjoiseen Ayutthayaan, maan entiseen pääkaupunkiin (1500-1700-luvuilla) joka nykyään on lähinnä tunnettu raunioituneista temppeleistään, palatseistaan ja lukemattomista Buddha-patsaista. Suurimmalta osalta viimeksi mainituilta burmalaiset valloittajat ovat erään sodan aikana hakanneet päät irti. Kuvissa näkyvät rauniot ovatkin kaikki melkein erilaisia temppeleitä ja muistomerkkejä, tornit etenkin joiden sisältä löytyi alttareita.
Eksyttyäni sattumalta juna-aseman lähelle yhteen parhaista ikinä kokemistani kämpistä, Mint Guesthouseen (alle 2 € yö, budjetti pitää!), oli itseasiassa Ayutthayastakin aika hankala irrottautua. Tapasin punkkia ja folkkia kitaralla ja ukulelella soittelevan pariskunnan joka oli asunut paikassa jo viikon vaikka itse kaupungissa ei oikeastaan riitä yhtä kahta päivää enempää katseltavaa. Tapasin myös pari tyyppiä jotka olivat jo toista kertaa paikalla, siellä on kuulemma hyvä odottaa yöjunaa joka vie ylös pohjoiseen bilekaupunki Chiang Maihin. Aina junaan ei saa samalle päivälle lippuja joten Mintissä voi samantien olla yötäkin.
Mintin omistaja Toi on vaan niin hyvä jätkä ja jekkumestari, että iltojen hengailutunnelmasta terassilla muiden matkaajien kanssa on vaikea jatkaa matkaa - taas meni kolme yötä, mutta oli kyllä hauskaakin. Kaveri puhuu varmaan kymmentä kieltä ja on kuin kävelevä tietosanakirja, ja tarjoilee erilaisia älykkyys- ja näppäryystestejä joita ratkaisemalla saa tähden pistetaulukkoon oman maansa kohdalle (katsasta kuvat alempaa). Itsekin tuli pari temppua opittua.
Tarmokkaasti silti pakkasin taas reppuni ja aamiaisen jälkeen klo 13 hyppäsin junaan Lop Buriin, joka sekin oli kukoistanut Ayutthayan kanssa samoihin aikoihin. Kaupunki on pieni mutta sillä on omat maskottinsa, erään raunion luona asustavat pari sataa apinaa. Vois melkein sukulaisreissuksi sanoa.
Apinat narrasivatkin serkkuaan heti ensi näkemällä, pussissa ollut eväsbanaani revittiin pienen hämäyksen jälkeen pohjasta läpi ja vesipullon nussimisepisodikin tuli nähtyä, pikkukaverit sekä tunnistavat että ryöstävät kaiken syömä- tai juomakelpoisen, ja kaikki tosiaan tuntuu herkkusuille kelpaavan. Loppupeleissä yksi ilmeisesti suki jotain selkärangattomia meikäläisenkin päänahasta. Täytyy sanoa että yllättävän käteviä elukoita ovat, näppärästi kuorivat banaanit ja avaavat jopa juomapullot. Jo apinoiden takia mahtava käväisy, suora junalippu yhteensuuntaan Bangkokista maksaa muuten alle euron eli päivämatkaksi hyvä idea.
Lopista päädyin ensin väärän junan ja sitten oikean mutta väärää ja pidempää reittiä kiertävän bussin kautta ensimmäiseen ennestään tuttuun paikkaan, ranskalaisen hipin Roots Reggae guesthouseen Rayongin biitsille (Bangkokista kaakkoon 150 km) mistä tällä hetkelläkin tätä päivitän. Tehtävänä on viikonlopun aikana testata uusi riippumatto ja päättää jatkuuko matka kenties Burmaan vai Kambodzaan. Molemmista olen kuullut paljon hyviä vinkkejä muilta matkaajilta.
Taas uusia kuvia tarjolla:
Ayutthaya: http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Ayutthaya/
Lop Buri: http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Lopburi/
Ootpa tavannut värikkäitä ihmisiä ja otuksia! Ja ruokia...:)
VastaaPoista