Sadekuuroja

Täällä Thaimaan länsirannikolla, joka on kauneudessaan maan alueista kuuluisin, on vielä sadekautta jäljellä. Olen tällä hetkellä Tonsai biitsillä missä neljän päivän päästä alkaa sesonki ja hinnat nousevat, mikä toimii ikäänkuin valomerkkinä monelle reppumatkaajalle lähteä turistilaumojen alta pois. Vielä tällä hetkellä bambumajoista ja ravintoloista suurin on kiinni ja työntekijät muualla päin maata töissä. Reissaajia on paikalla noin 30 kun tilaa olisi ehkä puolelle tuhannelle.

En ole ennen käynyt tällaisena ajankohtana näissä suosituimmissa kohteissa joten tästäkin tuli ihan uudenlainen kokemus. Sama ranta missä keväällä pyörähdin on nyt käytännössä autio, baarit ovat kiinni ja botskit viety suojaisaan poukamaan. Täällä myös tosiaan sataa, juuri on alkamassa päivän kolmas kuuro. Jo bussimatkan aikana sade tummensi taivaan niin että katulamput syttyivät keskellä päivää. Tosin sademäärät kuulemma huipentuvat aina näin kauden loppupuolella.

Saapumispäivänäni sade pääsi vähän yllättämään, tai lähinnä sen mukana tulleen tuulen voima. Olin rannalla omassa riippumatossani lukemassa kun tuuli alkoi yltyä. Katselin taivaalle että sadepilvet saattaisivat mennä tästä ohi mutta ei, nämä päättivät piiskata jollain yllärikierteellä merta pitkin. Ensimmäisestä pisarasta kesti noin 10 sekuntia niin tuuli puhalsi jo vaakatasossa sateen lisäksi hiekkaa ja merivettä silmiin semmosella vauhdilla että piti etsiä ihan oikeaa suojaa hylätyn majan takaa. Onneksi en mennyt viereisen puun taakse, se nimittäin kaatui! Pari minuuttia myöhemmin tuulenpuuska oli hyytynyt jo olemattomiin ja adrenaliinitaso alkoi laskea. Semmosia rytinöitä täällä, aika päheetä!

Toisen kerran kun tuuli kunnolla, näin pikkulapsia hiekkatiellä leikkimässä, yrittämässä ottaa kiinni tuulen lennättämiä lehtiä jotka tulivat päin kuin jalkapallolaukaukset konsanaan. Näytti siltä ettei olisi paljoa vaadittu jotta penskatkin olisivat lentäneet pois.

Mitä suurempi puu sitä kovempaa se rytisee kun se kaatuu
Sadekaudessa miinusta ovat myös pilvet. Viikon aikana on aurinko paistanut ehkä yhteensä kolme tuntia. Marraskuussa alkaa ''kylmä kausi'' jolloin sateet ovat menneet ja lämpötilaa on ehkä 5 astetta vähemmän kuin kuumimpina aikoina. Tosin näin sateiden aikana on kaikkein kylmintä. Lämpötilavaihtelun kuuman Bangkokin ja viileän Tonsain välillä huomasi konkreettisesti siitä, että repussani matkaava nestemäiseksi sulanut Geisha-patukka kiinteytyi täällä taas.

Pari päivää sadetta riitti ja nyt meikä kaikkoaa Malesian puolelle missä itärannikon Perhentian saarilla on kuivaa vielä kuukauden ajan ennen heidän monsuunikauttaan, näin hullunkurisesti sääolot täällä vaihtelevat alueittain.

Pari kuvaa Thaimaasta: http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Tonsai-Bangkok/