Perhentian

Pulau Perhentian, suomeksi Pysähdyssaaret, olivat aikanaan kauppalaivojen levähdyssatama matkalla Singaporesta pohjoiseen. Nyttemmin laivat uskaltavat seilata jo syvemmissä vesissä, mutta matkaajat tulevat tänne usein pysähtymään.

Oma stoppini alkoi maanantaina pari päivää aiottua myöhemmin. Yllätyin kuinka moni liike ja puoti täällä oli jo sulkenut ovensa - tiesin että kauden loppu oli lähellä, mutten tiennyt että kyse oli saman viikon lauantaista tai kuten moni sanoi; päivä jolloin aallot tulevat. Saapumassa on nimittäin vuotuinen monsuuni. Alkuviikosta meri olikin vielä täysin tyyni kuten kuulemma koko kesän.

No onneksi viikossakin ehtii ihan hyvin. Kuten kaikilla saarilla, Perhentianeillakin tulee keskittyä mereen, se kun on parhaimmillaan oltaessa mahdollisimman kaukana mantereelta. Jo rannat ovat maineensa ja meikäläisen kokemusten mukaan Malesian hienoimmat, santa on hienoa kuin ruokapöytien suola. Suolaakin löytyy, yhdessä päivässä ei totu miten voimakkaasti merivesi maistuu ja tuoksuu siltä. Pinnan alla odottaa korea koralliriutasto, kilppareita, pieniä haita ja pari hylkyä.

Heti ekana päivänä pääsinkin jo sukeltamaan ja kolmessa päivässä tuli suoritettua kokonainen kurssi ja noustua Advanced Open Water Diver tasolle. Eka sukellus pitkästä aikaa oli vähän vaivalloinen kun en meinannu aluksi edes pohjaan asti päästä, mutta nopeasti kaikki palautui muistiin ja kehittyminen viikon aikana tuntui vaivattomalta. Nyt vedenalla tekee innoissaan kaikenlaisia piruetteja jotka ennen tuntuivat päätä pyörryttäviltä.

Toisena päivänä käytiin polskimassa lähelle uponneella 70 metriä pitkällä rahtilaivan hylyllä. Uppoamisesta oli vain pari vuotta, ja paikalliset sukeltajat kertoivat innoissaan miten olivat silloin pitäneet hirmuiset bileet, toisen murhe on toisen onni. Kolmantena päivänä Avarasta Luonnosta tutut piskuiset puhdistajakalat (Cleaner Wrasse) kävivät meikäläisenkin korvilla näykkimässä pahimpia möhniä pois!

Aivan paratiisiksi viikko ei mennyt, nimittäin saapumisaamunani iski kunnon mahatauti edellisenä yönä nautitusta ateriasta. Jotenkin arvasin että niin hyvissä nuudeleissa pitää olla jokin sivuvaikutus. Sukeltamisia lukuunottamatta suurin osa kolmesta ekasta päivästä kuluikin lepäillessä tai vessassa, syömättä juuri mitään. Neljäntenä aamuna saapuivat sitten taas ruokahalu mutta myös aallot.


Oli jännä todeta miten meren täysi tyyneys muuttui vyöryväksi vaahtopäiseksi aallokoksi aivan kuten saaren asukit olivat sanoneetkin, täälläpäin säämuutokset ovat hyvin täsmällisiä ja aina samanlaisia. Aalloista otettiin kuitenkin kaikki ilo irti ja kaikki kävivät hyppimässä niihin. Alta löytyy pari kuvaakin, kun jaksoin vasta loppuviikosta kaivaa kameran esiin mutta tuli sen vedenkestävyydelle silloinkin siis käyttöä.

Perjantaina melkein kaikki paikat olivat sulkeneet ovensa ja omistajat paenneet mantereelle joten päätin seurata tätä esimerkkiä vielä kun paatteja kulki. Tätä päivittelen nyt taas Penangista, arpoen mitä tehdä seuraavat 10 päivää ennen lentoa Acehiin Sumatralle.

PS. oli tarkoitus saada tämä teksti näkyville jo viikonloppuna mutta jokin ei toiminut. Pääsenpähän nyt sitten mainitsemaan että jotain luonnonmullistuksia näköjään tapahtunut Indonesiassa, ei mitään mistä pitäisi huolestua.

Pari hassua kuvaa:
http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Perhentian/