torstai 4. marraskuuta 2010

Ahoi Acehista

Melkein kaksi viikkoa vierähti Penangissa ja nopsasti tavattuani suomalaisen löysäilijän jonka kanssa löysäiltiin, köyhäiltiin ja suunniteltiin. Tommy oli asunut vuoden Thaimaassa ja tunsi sillain aasialaisen menon, muttei ollut kiertänyt yhtä paljon kuin minä joten molemmilla oli kymmeniä ihmeellisiä tarinoita kerrottavana.

Penang on muutenkin yksi kulttuurillisesti ja kulinaristisesti parhaita kohteita Kaakkois-Aasiassa, semmoinen iso intialaisuuden / kiinalaisuuden / buddhalaisuuden / malesialais-islamin solmu ellei jopa rusetti. Päiväbudjetti 5-10 euroa riitti ilmastoituun vuoteeseen ja matkaoppaissa 5 tähteä saaneisiin aterioihin kolmesti päivässä. Suuhun on mennyt mm. läskisoosimakkaraa, mustia munia, ylläripasteijoita, ankkaa, puluja (vahva arvaus), raakaa riisitaikinaa, tim sumeja, koay theitä, wing wong wengejä ja ties mitä kiinalaisia kirjoitusmerkkejä.

Oluet ovat Malesiassa valitettavasti Suomen hinnoissa, mutta silti saimme vähän nimeä rakennettua paikalliseen reggae baariin ja kiinalaisten pyörittämään viinakauppaan. Hauskaa oli mutta onneksi olen nyt taas yksinäni reissussa, kuluttaa ihmistä vähemmän tällainen.

Lensin Indonesian puolelle Pohjois-Sumatran Acehiin, täällä 6 vuotta sitten tsunami pyyhkäisi läänin pääkaupunki Banda Acehista 65 000 ihmistä ja puolet taloista pois, päivä joka nykyään tuntuu paikallisen ajanlaskun ensimmäiseltä. Uskomattomasti melkein kaikki on nyt jälleen uudelleenrakennettu, keskustassa aallosta ei ole kuin monumenttejä jäljellä. Näistä vaikuttavimpia ovat yli 4 km päähän rannasta ajautuneet laivat, joista yksi puinen on jätetty lepäämään kahden talon kattojen päälle. Toinen on 26 tonnia painava metallipurkki jonka kanssa ei ole pelleilemistä, alle jääneestä tönöstä ei ole jäljellä kuin pöntönreikä lattiassa. Aikaa on kuitenkin kulunut jo niin paljon että muistomerkkienkin lähettyvillä porukka taas nauraa ja hymyilee. Elämä jatkuu.


Indojen puolelle tuleminen oli taas askel erilaiseen maailmaan. Lentsikka laskeutui kiitotielle jonka reunoilla heppoisen aidan takan löntysti lehmiä. Tyynet riisipellot heijastivat taivasta talojen väleissä kuin peilit. Matkalla kentältä kaupunkiin näkyi bambu- ja palmumajoja ja tuuheaa viidakkoa. Luonto on täällä käsittämättömän kaunista, harmi että maan metsistä on pilkottu jo yli puolet.

Matkalla selvisi että taksikuski ei osannutkaan ollenkaan englantia vaikka oli vastannut suht vakuuttavin yes huudahduksin kysymyksiini ja hinnankin olin saanut tingittyä alas. Aika Penangissa oli saanut minut taas kuvittelemaan että kaikki osaavat englantia, täällä ei oikeasti juuri kukaan. Lopulta eksymisen jälkeen päästiin sitten majatalolle jota eräs aussi minulle aiemmin suositteli. Pian selvisi että kyse on hinta-laatusuhteessa ehkä huonoimmasta koskaan maksamastani huoneesta, ja sijaitsee kaukana mistään järkevästä. Ikkunan alla liejua tonkivat ankat ovat kyllä ihan hauskoja. Sitten myös huomasin antaneeni taksikuskille vääriä seteleitä, satatonnisia kymppitonnien sijasta - heippa vaan reilu 30 euroa.

Tästä episodista taas tulivat mieleen Thaimaassa bussireissu jossa menin halpaan ja halpa lippu päätyikin lopulta maksamaan melkein 10 euroa ylimääräisinä kuluina. Toinen vastaava hieno hetki oli kun Penangissa selvisi intialaisen lippumyyjän tarkoittaneen 8:15 eikä 8:50 kuten vannoin kuulleeni kaikki ne kolme kertaa kun hän kauniilla aksentillaan sen toisti. Seurasi myöhästyminen ja 10 egen valuminen hukkaan. Hetken aikaa on vaikea uskoa että tällaisia sattuu, mutta nopeasti ne on vain pakko hyväksyä - oppia reissu kaikki.

Kohta lähden potskilla Indonesian pohjoisimmalle saarelle, joka tunnetaan myös nimellä Pulau Weh, mahdollisesti yksi Indonesian parhaista aarteista. Tulevaisuuden näkymistä sen verran että 23.11. on varattu lento täältä Singaporeen, ja 25.11 sieltä Filippiineille. Tulee koettua taas kaksi uutta valtiota. Fileiltä luultavasti 16.12. Borneoon, lippu uupuu vielä joten katsellaan.

Kuvia Banda Acehista: http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Banda%20Aceh/

Kuvia Penangin Chinatownista: http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Penang%20Chinatown/

2 kommenttia:

  1. Lal, mulla on 16.12 viiminen tentti ja sen jälkeen aion olla kentällä kärkkymässä lentoja kohti HKG:tä. Voipi olla, että saat seuraa borneolle aika nopeasti saavuttuasi.

    PS. Me otettiin sullekin lippu bergettiin. Ilmottelehan jos ei ole tullut vahvistusta sähköpostiin, niillä oli jotain ongelmia niiden kans.

    VastaaPoista
  2. Naurattaa nämä kulttuurien ja aksenttien kohtaamiset, vaikka tapahtumahetkellä ovat varmasti ärsyttäneetkin!:) Hauska kuulla että tsunamin jäljiltä on saatu jälleenrakennettua, tsunamin itsensä kyllä muistaa kirkkaasti uutisista, mutta sen jälkeen ei ole niin tullut tilannetta seurattua, valitettavasti. Onneksi oot siellä nyt reportterina paikan päällä!

    Ja läträtäänpä varovaisesti siellä niiden kiinalaisten viinojen kanssa!

    VastaaPoista