Singapore on oma valtionsa, ei vain Kaakkois-Aasian keskus ja vaurain metropoli vaan myös oma piskuinen saarensa luonnonpuistoineen ja valuuttoineen. Täällä on korkeita taloja täynnä pankkeja, jättimäinen satama, lailla kielletty roskaaminen, tupakointi julkisilla paikoilla ja muunmuassa vessapöntön vetämättä jättäminen. Lopputulos on ehkä puhtain, osittain modernein ja kansainvälisin kaupunki mihin olen törmännyt.
Olin kuullut paljon juttuja Singaporesta, mutten oikeastaan tiennyt mitä tarkalleen odottaa. Ja pieni shokki siitä syntyikin. Ensin olin hämmentynyt siitä miten hyvin kaikki toimii liikenteestä lähtien, miten ränsistyneitä taloja ei näy missään, miten paikalliset tuntuivat ajattelevaisilta ja järkeileviltä. Tällä oli selvä ero Indonesian kaltaisiin maihin missä lapset kasvatetaan ilman kuria ja säännönmukaisuuksia. Kauan eläköön poliisivaltio!
Kuuluisia kielto- ja varoituskylttejä ei kuitenkaan ole tullut vastaan, eikä täällä ole nyt niin kallista kuin olin kuullut. 12 eurolla juuri ja juuri maksaa asumuksen ja ruuat per päivä, mutta helposti vuorokaudessa kuluu 20-30 euroa. Vähänkään juhlallisempi ruoka ja kaikki muu onkin sitten huomattavasti naapurimaita kalliimpaa. Jäätelö ja suklaa on kalliimpaa kuin Suomessa! Vettä voi juoda hanasta mikä on ulkomailla ihmeellistä ja uskomatonta. Ensimmäinen hörppy olikin aika pelokas mutta hengissä ollaan.
Kahtena päivänä kävelin kaupungin melkein läpikotaisin, tai omille jaloilleni ainakin riittävästi. Periksiantamattomana käytin puhkikuluneita sandaaleja ja sain toisen päkiäni kipeäksi joten päätin jättää yösafarin eläintarhassa väliin. Muutenkin täällä riittäisi kaikenlaista viihdettä benji-keinuista maailman suurimpaan maailmanpyörään ja segway kilpa-ajoihin. Jopa vedenpuhdistuslaitoksella on oma viihdekeskuksensa.
Kaupunki on täynnä tuhansia ravintoloita ja kauppoja, hauskin näkemäni liike oli ehkä ukuleleihin erikoistunut. Ruokaa on joka maasta. Elektroniikkaa on joka paikassa, sekä hyllyillä että talojen seinillä mainostauluina. Joululaulut ovat alkaneet mutta onneksi soivat usein hillittyinä jazz-versioina, joulukatukin tuli nähtyä. En ostanu yhtikäs mitään, paitsi hedelmiä ja vastaavia. Tuli jopa kokeiltua halal salamia ja paikallista patonkia, molemmat aika mauttomia. Suola tuntuu olevan aines joka unohtuu ruuista usein vaikka lämpötila onkin hikinen 30 astetta joka päivä. Molempina iltapäivinä on satanut mikä on lisännyt viihtyvyyttä huomattavasti.
Nyt Singaporen koettuani olen yrittänyt miettiä miten tämän paikan selittäisi muille, ja tulen varmaan epäonnistumaan yhtälailla kuten kaikki muutkin matkaajat joita olen tavannut. Ero muihin kaupunkeihin on suunnaton, mutta silti kaikki on jollain tapaa tuttua. Katujen varsilla on puuistutuksia kuten Helsingissä mutta puut ovat palmuja ja sen sellaisia. On englantia keskenään puhuvia bisnesmiehiä kuin Wall Streetillä konsanaan mutta kaikki nämä ovat kiinalaisia. On taidetta kaduilla, sekä länsimaista että itämaista. On aasialaisia katukeittiöitä mutta niihin normaalisti liittyvä sotku uupuu. On kuuma, mutta siitä aiheutuvat kuvotustuoksut puuttuvat. Kukaan ei hymyile ellei heille hymyile ensin.
Tämä on meikäläiselle ennenkuulumaton yhtälö. Ikään kuin kaikki tietämäni erot Aasian ja Euroopan välillä olisivat unohtuneet. Tunnen oloni täällä kotoisammaksi kuin muissa alueen kaupungeissa. Silti vaurauden sivuvaikutuksia kuten pinnallisuutta ja shoppailun palvomista näkyy, ja jotenkin päällimmäisenä ajatuksena on ihmetys siitä että miksikäs nämä aasialaiset yrittävät täällä leikkiä New Yorkia. Lienee parasta etten jää tänne jumiin tai paikallisten stressi vielä tarttuu.
Kuvia Singaporesta:
http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Singapore/
Kuvia Pulau Wehiltä:
http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Pulau%20Weh/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti