Haistan Palawan

Palawan on ohut ja pitkä saari, Filippiinien läntisin osa. Viime päivinä tuli laidunnettua sen pohjoisosissa joita kuvaillaan maan luonnollisimpina säilyneiksi. Täällä on niin vähän ihmisiä ja paljon hyviä lakeja roskaamista vastaan että maisemista jäi todella kaunis ja puhdas muisto.

Tuli käytyä mm. veneellä melomassa pari kilometriä pitkässä luolassa jonka läpi virtaa joki. Huimia riippukiviä, muodostumia, holvimaisia saleja, lepakonpaskaa ja aikamoinen turistiteollisuus rakennettu siihen ympärille. Tämä The Subterranean River Sabangissa yritettiin äänestää luonnonihmeeksi vuosi pari sitten muttei päässyt ihan loppuun asti. Eikä se nyt niin ihmeellinen ollutkaan, kaunis kyllä. Vielä kauniimpi oli kaksituntinen patikointi viidakon läpi jokiluolan luo ja lopulta takaisin - liaaneja, mangroveja, apinoita ja kaikenlaisia käsittämättömiä luonnonmuokkauksia.

Matkalla sinne minne aurinko ei paista
Pari ekaa yötä olivat pilvettömiä ja kerran sähkökatko korosti pimeyttä entisestään jolloin komea eteläinen tähtitaivas pääsi oikeuksiinsa. Viime reissulla vannoin hankkivani tietoa tähtikuvioiden tunnistamisesta mutta se tietenkin unohtui, vain Orionin bongaaminen onnistuu tällä hetkellä.

Öisistä puuhista sen verran että kerran rukoilijasirkka hyppäs suihkuhuussissa kimppuuni. Matsin jälkeen seurailin sen puuhia viitisen minuuttia mutten oppinut uusia kungfu liikkeitä.

Sabangista otin bussintapaisen pidennetyn jeepin eli jeepneyn, joka tungettiin ihan liian täyteen sakkia. Koputin kattoon oikeaan aikaan ja pääsin hyppäämään kyydistä reitin ainoassa risteyksessä. Ei muuta kuin tien viereen odottelemaan seuraavaa ja käytännössä mitä tahansa bussia joka kulki pohjoiseen. Ei tarvinnut kauaa odottaa ja illalla olin Tay Tayssa. Mitään sanomaton paikka, aamulla ennen seuraavaa bussia ehdin nopeasti vilkaista espanjalaisten aikanaan rakentamaa linnoitusta ja kirkkoa.

Elämäni pomppuisimman mutta melkein lyhimmän bussikyydin jälkeen saavuin El Nidoon eli Pesään. Pesä on laiturikylä alueen ihmeellisimpään saaristoon joka koostuu sadoista merestä kohoavista 50 - 100 metrisistä kallioista. Lähes jokaisella saarella on jonkinlainen pieni hiekkaranta ja pusikko, usein myös rauhaisa laguuni. Osaan laguuneista pääsee veneellä, osaan uimalla, osaan vain kömpimällä pienestä aukosta. Kävin tällä alueella veneretkellä, melomassa ja sukellusretkellä, ja täytyy sanoa että on yksi hulppeimmista tantereista mitä olen kokenut. Paratiisi! Tämän tosin ovat huomanneet muutkin ja turisteja on melkein parviksi asti, joten seuraavassa kymmenessä vuodessa täältä on korallit tallattu ja rannat yksityistetty. 8 vuotta alueella asunut sukeltaja herra Seadog on seurannut kehitystä ja uskoo vielä nopeampaan tuhoon.


Rannat niin lumenvalkoisia että palavat kuvissa puhki
Joulu on tulossa. Eräs yö heräsin siihen kun talon ohi huristi joku tuunattu bassoauto pumpaten Jouluyö, Juhlayötä. Tällä hetkellä sataa ja naapurissa kuunnellaan Elviksen koottuja joululauluja ja jengi tuulettaa. Kingille pitää antaa kyllä pisteet, osaa nostattaa tunnelmaa.

Botski Busuangan saarelle lähtee keskiyön aikoihin, puinen rotisko joka on kuitenkin kellunut jo kauan joten todennäköisyydet ovat haaksirikkoutumista ja Crusoen elämää vastaan. Nyt on tosin perjantai. Määränpäässä odottaakin sitten useampi hylky ja hylkysukellus Coronin vesissä.