Pienen zikzakkauksen jälkeen löysimme saaren suurimman 70-metrisen Katibatawan vesiputouksen. Ei livenä ihan yhtä hieno kuin elokuvissa mutta nätti kuitenkin. Näytti myös lyhyemmältä kuin kerrotaan. Tulipahan kuitenkin ensimmäistä kertaa uitua moisen alla ja oli kyllä vilpoisaa, vuorilta kun laskee.
Kylmän veden jälkeen sopivin askel oli tietty hypätä kuumaan lähteeseen (39 C), jännä miten samalta saarelta voi löytyä niin eri lämpöisiä altaita. Camiguinilla toisaalta on ennätykselliset 21 tulivuoren huippua, kokoluokkaansa nähden enemmän kuin millään muulla saarella maailmassa.
Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 1951 ja sen seurauksena paikallinen hautausmaa upposi mereen. Ei tullut ihan selväksi miten tämä tapahtui, mutta sen luo mereen on nyt pystytetty parikymmen metrinen risti. Kävimme sen ympärillä snorklaamassa muttei löytynyt hautakiviä eikä zombiekaloja.
Auringonlaskun jälkeen maistui italialaisen kokin paistama pizza. Eläkkeelle jääneitä eurooppalaisia kokkeja tuntuu löytyvän joka puolelta Aasiaa ja erityisesti Filippiineiltä.
Pimeyden tultua pääosaan nousivat kuitenkin tietenkin uudenvuodenjuhlat. Saaren pääkylässä Mambajaolla näihin oli panostettu. Oli esiintymislava orkesterilla, tanssilattia, pöytiä ja tarjoilua, ilotuliteshow ja paikalliseen tapaan halpaa kaljaa. Tapasimme muun muassa orkesterin vetäjän joka päätyi omistamaan meille (paikallisittain Arturo ja Odo) pari kappaletta, sekä ilotulitevastaavan senor Bobongin, joka oli niin päissään että oli ihme tulitteiden lähteneen ilmaan. Luvattu 2 tunnin pituinen tuliteshow pärähti taivaille 10 minuutissa. Ilta jatkui siitä auringonnousuun, kaduilla tanssien ja laulaen, grillikanaa ahmien ja jotenkin huoneelle päätyen.
Tämän vuoden ensimmäisenä päivänä nukuttiin.
Camiguin: http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Philippines/Camiguin/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti