Myanmar summa summarum

Aluksi tietoisku: Myanmar lausutaan Miammar jos jotakuta on joskus askarruttanut. Se on maa johon jäi viha/rakkaussuhde. Olen monta kertaa meinannut sanoa ihmisille siellä ja täällä missä ikinä olenkaan, että rakastan sitä maata, mutta lopulta muotoilen sanani aina rakastamaan niitä ihmisiä ja paikkoja. Maasta tai valtiosta puhuttaessa mieli alkaa kiehua vihasta - niin väärin, niin väärin moni asia siellä oli ja pelkästään johtajien ansiosta.

Sorto tai muu tällainen ei näy katukuvassa, ellei köyhyyttä, raunioita ja vanhaa teknologiaa lasketa. Tästä voisi ehkä syyttää länsimaitakin jotka ovat laittaneet maalle pakotteita, joiden tähden kansalle ei riitä kaikkea ja toisaalta kenraalit rikastuvat vain hieman hitaammin. Toisaalta kenraalit ovat tunkeneet kätensä kaikkien taskuihin niin syvälle, että kansa ei tule ikinä vaurastumaan tällä tahdilla oli pakotteita tai ei. Käytännössä kaikki työskentelivät pysyäkseen hengissä, jotkut vain dollarin päiväpalkalla. Vain ne jotka harjoittavat pahaa karmaa rikastuvat, mikä on osaltaan loogista ja tuttua jo kotopuolestakin.

Mutta jos kertaakaan keskustelu paikallisen kanssa meni tervehdyksiä ja mitä kuulumisia pidemmälle, tuli selväksi että kansan tulevaisuuden näkymät ovat huonot. Ikään kuin mitään ei olisi tehtävissä, eikä mitään hyvää ole pitkään aikaan tapahtunutkaan. Päivä kerrallaan kituutellaan, hyvinä päivinä tarvitsee ajatella vasta ylihuomista.

Välillä maassa törmäsi aivan käsittämättömiin asioihin. Hallituksella on monopolit kaikissa tärkeissä asioissa, kuten autoissa, kännyköissä, bensassa jne. estääkseen niiden käytön kapinahengessä. Vain oikealla statuksella ja noin 2000 dollarilla saa ostaa sim-kortin. Käytetty 20 vuotta vanha auto voi maksaa 10k - 30k dollaria, sama mitä Suomessa uusi. Ulkomaalaisilla kolikoilla käydään ilmeisesti jotain pimeää kauppaa, koska eurokolikoita hyväksyttiin maksuksi, vaikka sivistyneemmissä maissa näitä ei oteta edes pankkien vaihtopisteissä vastaan. Eräässä paikassa vaihdoin vanhan t-paitani maalaukseen koska käteistä ei ollut mukana. Muutenkin koko rahamarkkinat ovat olleet ja ovat nykyään erittäin hämärät, jopa ainutlaatuiset maailmassa. Maan historiassa käytössä on mm. nähty 35, 45 ja 90 kyatin seteleitä, koska tuolloinen johtaja piti niitä onnenlukuina.

Nyt kun asiaa miettii, on johtamiskulttuuri aika samanlainen kuin oli joskus keskiajalla kaikkine aurinkokuninkaineen. Tämän nähtyään arvostaa pohjoista demokratiaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa enemmän kuin mitään muuta. Demokratiallakin on heikkoutensa mutta sen paras puoli lienee se että johtajat vaihtuvat ennen kuin vallanhimo nielee heidät kokonaan. Power corrupts, absolute power absolutely corrupts.

Toivo silti elää, moni kertoi seuraavien vaalien olevan ökyjohtajien viimeinen mahdollisuus koko vuosikymmenen oltua pelkkää alamäkeä. Toivotaan näin. Ja vaikka paljon voivottelenkin, harvoin olen nähnyt niin paljon mukavia ja vähään tyytyviä ihmisiä jotka ovat löytäneet onnen kaiken keskeltä. Juuri ihmiset ja paikat, ruoka ja rakennelmat, maisemat ja luonto olivat kaikki mahtavia, suuren vaikutuksen tekeviä. Kaikkea on aina paljon ja se on isoa, oli sitten kyse raunioista, monumenteista tai kuppiloiden annoksista.

Takana 127 metriä korkea Buddha-patsas, jonka sisällä 27 kerroksinen museo. Moniwa, Myanmar.
Viimeisenä päivänäni pääsin hieman syvemmälle riittien ja selitysten maailmaan. Paljon huudattamani onni eli luck tai being lucky ei olekaan niin yksinkertainen asia. Sillä tarkoitetaan enempi hyvää karmaa eli hyvien tekojen tuottamista ja sehän vasta tuo kaikkea hyvää kuten onnea ja onnellisuutta. Good Karma is luck, lucky one has good Karma. Ehkä meidänkin pitäisi ajatella tarkemmin onko onni jotain todennäköisyyslaskentaa vai voiko sitä teettää.

Eli suoranaiseen onnitaikauskoon ei olla vajottu. Karmaa myös hankitaan välillä kaikenlaisin oikoreitein. Leipää ja jyviä kadulla myyviltä voi ostaa pullaa puluille, eläinten ruokkimisesta kun saa hyvää karmaa. Karmaa myös kerätään varastoon ja manalan porteilla katsotaan onko kerääntynyt enemmän hyvää vai huonoa meriittiä eli karmaa.

Paikasta toiseen. Tässä muutama päivä tuli haettua vauhtia rauhaisasta keitaasta Bangkokin keskeltä, ystäväni Mikaelin luksuskerrostaloasunnon aurinkotuolista uima-altaan ääreltä. Keskustassa joululaulutkin jo soivat ja kansa odottaa innokkaasti feikkilumen putoamista kauppakeskusten joulukuusien päälle. Minä karkaan tältä lähtemällä seuraavaksi Etelä-Thaimaan kautta Malesiaan ja Indonesian Sumatralle jossa kulttuuri ja uskonto vaihtuvat taas täysin.