No oikeasti tällä kertaa yhteiskunnan byrokratia onnistui houkuttelemaan takaisin kotiin ennen kuin 5kk poissaolo täyttyy tai muuten ainoa varmalta näyttävä tulonlähde poistuu vaihtoehdoista. Sen verta huonolta näyttää työllisyystilanne tällä hetkellä ja sen verta paljon tuli työttömyyskassaan parin vuoden aikana maksettua että kaipa sieltä viitsii jotain nostaa poiskin, pitkä paperisota ja orjaksi vapaaehtoistuminen siis edessä. Vapaudenhakumatka loppui näin vapauden menetykseen, itse itseäni periaatteessa kuristaen. Olin vähän laskelmoinut että pääsiäiseen asti tai vähän piteempäänkin olisi uskaltanut seilata maailman meriä mutta ei tällä kertaa.
Sitten aloin tutkia aikoinani tsekkaamaani halpaa ja suoraa paluulippua ja sen ostamista. Tottakai näin kohta loppuvan sesongin aikaan suunnittelemani 350 euron nuorisoliput oli jo myyty, normilippua hintaan 800 euroa vielä tarjottiin, eikä edes suoraa lentoa. Morjens! Onneksi olin pitänyt silmät auki ja rekisteröinyt jossain vaiheessa AirAsian budjettilennot Kuala Lumpurista Lontooseen, hintaan 300 euroa (kunnolla etukäteen varaamalla saisi puoleenhintaan). Tähän päälle toinen halpislento ja olen nyt lentämässä noin 400 eurolla kahdessa vuorokaudessa tosiaan Suur-Lontoon kautta kotio. Se siitä rennosta 9 tunnin matkasta, tervehdys Fish and Chips ja lentokentällä nukkuminen. Budjettimatkaajan motto: ''We pay to suffer''.
Vaikeuttaakseni asioita sain monta päivää jatkuneen silloin tällöin iskevän päänsäryn ja jotenkin kummassa bussimatkan aikana rakon jalkapohjaan!
Noh näistä harmittavista muutoksista pääsi kyllä yli parin tunnin funtsimisen ja parin päivän arpomisen jälkeen, mutta kaikki muut suunnitelmat piti piirtää uusiksi. Vietnam, Laos ja Kambotsea jäävät tällä kertaa nyt kokonaan välistä, ensi kerralla sitten. Myös Etelä-Thaimaan saaristohyppely pysähtyi lähtöruutuunsa nukuttuani lautan lähtöajan yli ja vedettyäni bussilla mutkat suoriksi monen etapin ohi.
Pysähdyin kuitenkin Thaimaan Krabille muutamaksi päiväksi, minne Suomestakin virtasi hiihtolomalaisia suorilla lennoilla satoja päivittäin. Heille tarjolla on varmasti parasta lääkettä pariksi viikoksi, mutta minua alkoi etoa. Luonnonkaunis paikka, kymmenien kalkkikivikukkuloiden noustessa maasta kuin jättiläishampaiden, mutta kulttuurishokki edullisesta ja omanlaisesta Indonesiasta kalliiksi turistitarhaksi muuttuneeseen Thaimaaseen näin kovimman sesongin aikaan oli liikaa. Jo pelkkä Samsonite-matkalaukkujen määrän näkeminen rantasannalla oli liikaa.
Kun juomavesi maksaa kaupassakin kolminkertaisesti ainoastaan turistien rahastamiseksi ei minua enää jaksa kiinnostaa. Majoittuminen olisi ollut järkevän hintaista vielä pariskunnalle mutta yhdelle hengelle minun budjetillani liikaa, yhdenhengen huoneita kun ei ole kuten harvassa paikassa muutenkaan. Jännittävä metsässä riippumatossa nukkumisvaihtoehto jäi tällä kertaa käyttämättä, pitäisi hyttysverkko olla mukana. Täällä saa helposti menemään päivässä rahaa yhtä paljon kuin Euroopan pääkaupunkeja kiertelemässä.
Kävin läpi sekä itse Krabin pikkukaupungin joka oli vielä mukava ja hillitty, mutta alueen suurin biitsi Aonang oli kuin mailien pituinen Khao San road ja kuuluisa kallioiden autoilta sulkema niemenkärki Railay suoranainen ansa. Onneksi näiden välistä löytyi Tonsai poukama joka on syrjäinen ruuanhintaa lukuunottamatta järkevä travellerikolkka. Tänne olisi periaatteessa voinut jäädä moneksikin päiväksi ja olisi päässyt harjoittelemaan kalliokiipeilyä uskomattoman jylhillä kivillä. Ehkä ensi kerralla on aikaa.
En uskaltanut ottaa potskia Phi Phi saarelle joka on Thaimaan markkinoiduimpia paikkoja ja jo näkemäni jälkeen erittäin pelottavan kuuloisa. Etelä-Thaimaa on penninvenyttäjille aika hankalaa seutua, ei minun makuuni. Viimeisiksi päiviksi painun nyt Bangkokin kautta yhteen syrjäisään omaan lempikolkkaan relaamaan energiatasot täysille jotta selviää matkan loppuosuudesta
Tassa vahan kuvia Krabilta:
http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Thailand%20Krabi/
Oukhei eli semmosia pikku-uutisia tällä kertaa. Voi olla että keskityn nyt maaliviivoilla johonkin aivan muuhun, mutta kai ainakin yhden päivityksen tänne ehtii vielä tekemään. Myös ennen pääsiäistä lupaan tehdä yhteenvetoa tästä mahtavasta matkasta joka on opettanut uusia asioita ja todistanut sitä sun tätä todeksi tai taruksi. Pelkään jo valmiiksi että tehtävä on liian vaikea.
Nähdään pian kuten ensimmäiseenkin viestiin aikoinaan kirjoitin :)
Haha, penkki tupareissa voidaan siis laskea varatuksi..
VastaaPoistaTerve tuloa kotiin, piraatti!