Seinakirjoituksia

Totuudet loytyvat seinilta. Tallaisia sanaleikkeija on viimeisimmassa huoneessa, tai kai sita pitaisi komeroksi koonsa mukaan luonnehtia. Eniveis:

If life is a waste of time
and time is a waste of life
why not get wasted
and have the time of your life

Let go
then will come

Yesterday is the past
tomorrow is the future
today is a gift
thats why they call it the present
so enjoy

Alemmat kuvalinkit korjattu, puuttui muutama kuva ainakin Ayutthaya sessioista.

Kuumaa ja kohmeaa

Bangkokissa tuli makoiltua kolmisen yötä. Se on jännä miten täällä kuumassa nukuttaa enempi kuin kotona, helposti menee semmonen 12 tuntia unta päivässä. Koko aikana sain lähinnä yhden asian tehtyä, käytyä Chatuchak viikonloppumarkkinoilla mistä saa melkein mitä tahansa. Jos pitäisi kämppä sisustaa, mukaan olisi tarttunut vaikka mitä ja lopputulos näyttänyt varmaan kiinalaiselta ravintolalta. Nyt jo kahden t-paidan ja shortsien osto osoittautui lähes kohtalokkaaksi, reppuun ei todellakaan mahdu tämän jälkeen enää yhtään mitään muuta,

Täällä on vielä ensi kuun alkupuolelle asti sadekausi käynnissä. Käytännössä se tarkoittaa että melkein joka ilta viimeistään yhdeksän maissa alkaa satamaan ja ukkostamaan, auringon laskiessa jo kuudelta. En ole varmaan koskaan kuullut yhtä kovaäänisiä jyrinöitä, aika mahtavaa. Kerran tai kahdesti viikossa päivisinkin saattaa sataan kahden tunnin ajan, muutoin on kuitenkin aurinkoista tai puolipilvistä. Sateen jälkeen on myös raikasta eli vierailu sadekauden aikana ei ole ollenkaan hassumpaa, joulun tienoilla nykyisestä alle +30C päästäänkin sitten parhaimmillaan jo jopa yli +40C.

Hauskoja sattumiakin on eteen lässähtänyt, hetki sitten rannalla käveli norsu vastaan, oli sillä tosin joku ulkoiluttaja mukana. Herkullisia ruokia kuten grillattuja heinäsirkkoja, perhosen toukkia ja pikkusammakoita on tullut popsittua (torakka tai muu sellainen maistui ihan herkkusieneltä) ja kippistelemään paikallisella kielellä on opittu. Thain kieli on kyllä sinänsä vähän hankalaa, että esimerkiksi sana khao tarkoittaa kolmea eri asiaa, riippuen ihan siitä mitä osaa lausunnassa painottaa.

Lorvimisen jälkeen sain pakotettua itseni taas liikkeelle, ja olin kahden tunnin junamatkalla pohjoiseen Ayutthayaan, maan entiseen pääkaupunkiin (1500-1700-luvuilla) joka nykyään on lähinnä tunnettu raunioituneista temppeleistään, palatseistaan ja lukemattomista Buddha-patsaista. Suurimmalta osalta viimeksi mainituilta burmalaiset valloittajat ovat erään sodan aikana hakanneet päät irti. Kuvissa näkyvät rauniot ovatkin kaikki melkein erilaisia temppeleitä ja muistomerkkejä, tornit etenkin joiden sisältä löytyi alttareita.

Eksyttyäni sattumalta juna-aseman lähelle yhteen parhaista ikinä kokemistani kämpistä, Mint Guesthouseen (alle 2 € yö, budjetti pitää!), oli itseasiassa Ayutthayastakin aika hankala irrottautua. Tapasin punkkia ja folkkia kitaralla ja ukulelella soittelevan pariskunnan joka oli asunut paikassa jo viikon vaikka itse kaupungissa ei oikeastaan riitä yhtä kahta päivää enempää katseltavaa. Tapasin myös pari tyyppiä jotka olivat jo toista kertaa paikalla, siellä on kuulemma hyvä odottaa yöjunaa joka vie ylös pohjoiseen bilekaupunki Chiang Maihin. Aina junaan ei saa samalle päivälle lippuja joten Mintissä voi samantien olla yötäkin.

Mintin omistaja Toi on vaan niin hyvä jätkä ja jekkumestari, että iltojen hengailutunnelmasta terassilla muiden matkaajien kanssa on vaikea jatkaa matkaa - taas meni kolme yötä, mutta oli kyllä hauskaakin. Kaveri puhuu varmaan kymmentä kieltä ja on kuin kävelevä tietosanakirja, ja tarjoilee erilaisia älykkyys- ja näppäryystestejä joita ratkaisemalla saa tähden pistetaulukkoon oman maansa kohdalle (katsasta kuvat alempaa). Itsekin tuli pari temppua opittua.

Tarmokkaasti silti pakkasin taas reppuni ja aamiaisen jälkeen klo 13 hyppäsin junaan Lop Buriin, joka sekin oli kukoistanut Ayutthayan kanssa samoihin aikoihin. Kaupunki on pieni mutta sillä on omat maskottinsa, erään raunion luona asustavat pari sataa apinaa. Vois melkein sukulaisreissuksi sanoa.

Apinat narrasivatkin serkkuaan heti ensi näkemällä, pussissa ollut eväsbanaani revittiin pienen hämäyksen jälkeen pohjasta läpi ja vesipullon nussimisepisodikin tuli nähtyä, pikkukaverit sekä tunnistavat että ryöstävät kaiken syömä- tai juomakelpoisen, ja kaikki tosiaan tuntuu herkkusuille kelpaavan. Loppupeleissä yksi ilmeisesti suki jotain selkärangattomia meikäläisenkin päänahasta. Täytyy sanoa että yllättävän käteviä elukoita ovat, näppärästi kuorivat banaanit ja avaavat jopa juomapullot. Jo apinoiden takia mahtava käväisy, suora junalippu yhteensuuntaan Bangkokista maksaa muuten alle euron eli päivämatkaksi hyvä idea.

Lop Burissa ei ollut muita kuin hotelleja, mutta onneksi huone irtosi femmalla. Ekaa kertaa pääsin omaan suihkuun ja katselemaan jopa telkkaria. Ainoa englanninkielinen kanava joka näkyi oli amerikkalaisten konservatiivinen Fox News, ja täytyy toivoa ettei sitä bullshitin ja propagandan määrää toivottavasti joudu enää ikinä toistamiseen katselemaan.

Lopista päädyin ensin väärän junan ja sitten oikean mutta väärää ja pidempää reittiä kiertävän bussin kautta ensimmäiseen ennestään tuttuun paikkaan, ranskalaisen hipin Roots Reggae guesthouseen Rayongin biitsille (Bangkokista kaakkoon 150 km) mistä tällä hetkelläkin tätä päivitän. Tehtävänä on viikonlopun aikana testata uusi riippumatto ja päättää jatkuuko matka kenties Burmaan vai Kambodzaan. Molemmista olen kuullut paljon hyviä vinkkejä muilta matkaajilta.

Taas uusia kuvia tarjolla:

Ayutthaya: http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Ayutthaya/

Lop Buri: http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Lopburi/

Tokio päivässä

Lento AY73 laskeutui Tokion naapuripitäjän Naritan lentokentälle, ja 25 tuntia myöhemmin JL717 vei sieltä pois tänne Bangkokiin josta tällä hetkellä tätä päivitän (kolmen euron majatalosta, Khao San Roadin sivutien sivukujan sivukujalta).

Japani on varmasti monelle yksi niistä paikoista joista media ja huhut ovat antaneet vahvoja harhaluuloja, näin oli myös minun kohdallani. Onko Tokio täynnä robotteja, mangaa ja pelkkiä liikemiehiä ja koulupukuja?

Hassua sanoa, mutta suoraan sanottuna lähestulkoon on, jos pitää löytää suuria eroja muihin aasialaisiin metropoleihin kuten Hong Kongiin. Tokio olisi varmasti kolahtanut myös aika lujaa ellen olisi puolivuotta sitten ehtinyt menettää sydäntäni tuolle jo mainitulle Kiinan helmelle. Nyt kaupungista jäi ehdottomasti positiivinen kuva mutta se ei säväyttänyt niin paljon kuin ensimmäinen kokemani jättikaupunki. Pitäkää tämä mielessä kun valitsette ensimmäistä ulkomaankohdettanne.

Ensivaikutelmat olivat yllättävän vihreät, lentokentän ja kaupungin välillä oli paljon metsää ja peltoja (etäisyyskin tosin oli pitkä, matka kesti 75 minuuttia junalla). Ja enkös heti juna-asemalta astunut puistoon missä sijaitsi myös kaupungin eläintarha, valitettavasti pandoille ei ollut aikaa. Lisäksi istutuksia ja (bonzai!)puita löytyy melkein joka kulmasta ja tuli kahteen toiseenkin isoon puistoon vahingossa käveltyä. Sain sen kuvan että japanilaiset palvovat kaiken betoninkin keskellä luontoa ja sen puhtautta, esimerkiksi liikennevaloissa ja metroasemilla oli merkkiääninä linnunlaulua, ei tavallista piip-piippiä. Myös niissä muutamassa ateriassa mitä suuhuni sain maistuivat kovasti kasvikset ja tuoreus.

Eksyttyäni kauppojen ja pelihallien täyttämille kävelykaduille korviini kajahti yllättäen pakoonpääsemätonta Nintendo-pimputusta, mutta sepä ei kantautunut liiketiloista vaan katuvaloissa kiinni olevista kaiuttimista. Seinät vilkkuivat täynnä elävää kuvaa näyttäviä plasmaruutuja, jotka vissiin alkavat pikkuhiljaa korvata neon-valoja. Kadut olivat alkuillasta täynnä kauniita megameikattuja ja ehkä liikaakin muotiin panostaneita kansikuvaihmisiä, salkkuja kantavia pukumiehiä ja kaupungille suoraan koulusta tulleita koulupukuisia nuoria. Kaikki tuntuivat hymyilevän tai käyttäytyvän muuten vain duurissa, todellinen ero töykeisiin ja etuileviin kiinalaisiin/indokiinalaisiin joita olen taas saanut jo sietää. Eräällä tavalla Japanista jäi kovin söpö ja happy fiilis.

Lopulta visiittini kruunasi yöpyminen kapselihotellissa (~25e yö), siis huoneistossa jossa jokainen saa perinnepyjamien lisäksi vaakasuuntaan kaadetun puhelinkopin kokoisen huoneen, joka oli onneksi ehkä sentin pidempi kuin minä (189 cm). Hyvät unet, rauhaisa sekä mukava paikka että kokemus. Aamulla sain jopa aamiaisen, tosin automaatista. Koneen sisällä oli sekä pakastin (-24C kuten yhdessä näytössä luki) ja uuni, joka sulatti ja tarjoili nuudeliaterian lämpimänä. Ei tarvinnut muuta kuin pari kolikkoa laittaa sisään ja odottaa ajastinta jonka jälkeen lämmin pakkaus ojentui masiinasta pois. Hintaa yksinkertaiselle 200g aterialle myös sitten tuli 3 euroa. Muutenkin vesipullon ja Big Macinkin hinta oli samaa luokkaa Suomen kanssa.

Kapsulissa, hymyssä suin

Yksi päivä ei todellakaan ole minkäänlaisten oikeiden määritelmien tekemiseen riittävä aika, mutta yritän silti vähän tiivistää näkemääni. Japanilaiset ovat yhdet mukavimmista ihmisistä keneen olen törmännyt, tosin kielimuuri on todella paksu ja oikeasti vain harvat jo valmiiksi ujoista ihmisistä osaavat englantia. En ihmettele että jotkut ovat verranneet heitä suomalaisiin, enkä ihmettele että niin kovin moni on heihin ja kulttuuriinsa ihastunut.
Tokio ei lyhyellä vilkaisulla ollut ihan niin scifi kuin olin kuvitellut, se on varmasti aikoinaan ollut kaikkein modernein kaupunki koko maailmassa, mutta en tällä kertaa törmännyt ihan niin uusiin ja pyöriviin pilvenpiirtäjiin mitä maailmalla on tullut vastaan. Silti erittäin päräyttävä mesta verrattuna mihinkään Suomessa. Jo pelkkä Japanin panos popkulttuuriin (videopelit, anime, tuunaus...) antavat aihetta käydä pyörähtämässä ja niitä katukuva onkin täynnä. Hentai ja muu underground tosin jäivät selaamatta läpi. Ehkä tuonne tulee joskus palattua tarkemmin koluamaan.

Täällä muutama kuva minkä napsin: http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Tokio/

Suunnitelma(ton)

Matkan yksi tarkoitus on kierrellä mahdollisimman monen Kaakkois-Aasian maan kamaralla, saada kuva luonnon, ihmisten ja yhteiskuntien erilaisuuksista jne. Fakta on kuitenkin että kaikkialle ei aina ehdi, enkä todellakaan aio kiirehtiä reissulla joten reittisuunnitelmaa oli hieman hankala laatia. Alunperinen idea oli elää ja kiertää aluetta spontaanisti omien halujen mukaan, tosin olin tottakai lukenut ja kuullut monista hyvistä mestoista joilla varmasti tulen käymään.

Monessa alueen maista saa oleskella 30 päivää per viisumi (Vietnamissa 15), uuden saa kun hyppää rajan yli ja tulee takaisin. Tämä tuo omat mutkansa matkaan tai vähintään pakottaa liikkumaan, koska aioin oleskella useita päiviä ellen jopa viikkoja siellä minne aina pysähdyn. Piirsin kuitenkin oman pään selventämiseksi ja teille selitykseksi pari viivaa kartalle (siniset lento- tai laivamatkoja, punaiset menevät maata pitkin).


Kiitos työetujen, sain kohtuuhintaisen lipun ennakkotiedoista poiketen Bangkokiin Tokion kautta, johon tutustun päivän tai kahden ajan. Thaimaan pääkaupunkiin lennettyäni hengaan lähiseuduilla hetken ja hankin pari puuttuvaa varustetta ja paperilappua jotta visiitti Burmaan olisi mahdollinen, joka onkin sitten seuraava kohde. Tämän jälkeen lento Balille, Jaavan läpi Jakartaan mistä lento Borneon viidakkoon ja Bruneissa käymään. Siitä KL:n (Kuala Lumpur) kautta Sumatralle missä tutkimisen ja hutkimisen jälkeen Singaporeen ja tietä pitkin Malesian ja Etelä-Thaimaan läpi Kambutsaan, Vietnamiin ja Laosiin. Keväälle jätän kukkaan puhkeavan Kiinan ja lopulta kotiin Honkkarista.

- 1 kuukausi Thaimaa, Myanmar
- 2 kuukautta Indonesia, Malesia, Brunei, Singapore
- 1 kuukausi Thaimaa
- 2 kuukautta Kambotsea, Vietnam, Laos
- 1 kuukausi Kiina, Macau, Hongkong

Ehkä näin, ehkä jollain toisella tavalla, tuleva näyttää. Yksi ainoista toivomuksista olisi joulun tai uudenvuoden tienoilla käydä löylyillä kunnollisessa suomalaisessa saunassa. Tiedän että niitä löytyy maailmalta, nyt pitää vain löytää sellainen.

Lähtöön semmonen 15 tuntia. Aika rauhaisa olo, ei hermostuta eikä jännitä, varmaankin leppoisa ilme ja lievä hymynkare naamalla. Mukaan lähtee keskikokoisessa repussa noin 10 kiloa tavaraa; kymmenen paitaa/housua, 10 sukkaa, 10 kertaa n pikkukilkettä, riippumatto sekä kamera ja läppäri jotta muistojen ja fiilisten tallentaminen onnistuu helpommin.

Taustalla soi The Who - I can see for miles

Nähdään taas pian ystävät hyvät!

Alkupöpinä

Viimeinen työpäivä oli toissapäivänä, vuokrakämpän avaimet on luovutettu takaisin omistajalle, kaikki mahdolliset sopimukset on toivottavasti katkaistu ja velat maksettu, läksiäisistä selvitty, vielä on reppu pakkaamatta ja kolme päivää odotettavaa ennen lentoa Japaniin ja sitä kautta mantereen puolelle. Ne kulunevat nopeasti länsimaalaisen kulttuurin ja kulinarismin yliannostuksessa, nyt pitää pämpätä niin että itämaan ihmeet tuntuvat raikkaalta vaihtelulta.

Sain joskus vuosi sitten varmaan ensimmäistä kertaa päähäni oikeasti lähteä tutkimaan maailmaa vähän pidemmäksikin aikaa. Silloin toiveissa oli 1-2 kk palkaton loma, joka kuitenkin kariutui pomoportaan mielipiteeseen. Pääsin kuitenkin livahtamaan pari kertaa viikon kahden reissuille, onneksi muutamasti aika kauaskin.

Maailman ihmeitä kokiessa unelma pidemmästä reissusta jossa oikeasti ehtisi keskittyä kaikkeen muuhun kuin kiireeseen alkoi vain paisua ja kun olosuhteetkin muovautuivat kuin itsestään sopiviksi irtiotolle päätin aloittaa uudenlaisen elämäntyylin, ryhtyä sanoista tekoihin ja toteuttaa niitä unelmia. Asuntooni oli tulossa putkiremontti, työpaikalla alkoivat YT-neuvottelut leikkauksineen ja hyytävä syksy alkoi painamaan päälle. Tuli aika viettää koko talvi kaukana kotoa, Kaakkois-Aasian viidakoissa. Niin joo, ja paluuta tai sen jälkeistä elämää en oikeastaan ole miettinyt lainkaan, aikamoista! :D

Ratkaisun ja päivämäärän lukkoonlyötyäni elämä on tuntunut harvinaisen rauhalliselta, monet paineet ovat lähteneet hartioilta. Mietittyäni matkan perusteluja tarkemmin olen vain voimistunut päätöksessäni. Miksi jättää mitään enää myöhemmäksi, kuka ties millaisia kahleita ympärilleni on vuoden päästä taas kietoutunut? Onko parempaa omien kykyjensä puntaria kuin elämän koulu kaukomailla, omaisuuden mahtuessa pieneen reppuun? Ja mikä parasta, en keksi ultimaalisempaa vapautta kuin tämä. Jo se itsessään on koettava.

Tämä reissu on ehdottomasti sijoitus omaan elämääni. En ole lähdössä lomalle, vaan olen lähdössä matkalle. En aio löhötä kevääseen asti riippumatossa, vaan aion nähdä ja kokea koko maanosan, tai sen muutaman prosentin mitä nyt ehtiikään. Haluan tietää millaista matkanteko on, millaista päätöstenteko oikeasti on, kärsiä ja kituuttaa, sekä tutustua miljoonaan ihmiseen ja sitä kautta ihmiskunnan ytimeen ruohonjuuritasolla. Tahdon analysoida ja syväluodata.

Suoraan sanottuna en usko että päivitän tätä blogia hirveän usein. Voi mennä muutama tunti tai muutama viikkokin viestien välillä. Tätä kautta kuitenkin ystäväni ja sukulaiseni kuulevat minusta ainakin jotakin seuraavien kuukausien aikana.

Loppuun ajattelin laittaa jonkin hienon lainauksen, tällainen taisi vaikuttaa viimeksi:

A person needs at intervals to separate from family and companions and go to new places. One must go without familiars in order to be open to influences, to change.

Katherine Butler Hathaway

Tarkoitus olisi vielä ennen lähtöä heittää yksi viesti tänne kuvan kera, mutta jos en ehdi niin tavataan taas vapun tienoilla, ehkä!

-Arto