Jooh joulu meni ja uusivuosi ja kevät ja nyt kesäkin. Blogin kirjoittelu Thaimaasta jäi paikoilleen juurtumisen jälkeen. On toki ollut paljon ajateltavaa muttei sitten paljoa kirjoiteltavaa.
Juurista toisiin, palasin kesäksi Suomeen ja kahden viikon päästä lähden täältä taas. Tänään istuessani meidän terassilla mieleeni yhtäkkiä palautui huhtikuinen yö jolloin muutaman mutkan kautta palasin äidin, isin ja veljen luo. Taksi toi lentokentältä joskus kahden aikaan, kiersin takaovelle ja pysähdyin aistimaan lapsuudenkodin pihamaata. Pakkasyön suunnaton kirkkaus oli hämmästyttävän raikas. Talokin oli kuten sen jätin. Kaikki tuntui hyvältä, olin palannut perheen, kavereiden ja yhden tytönkin tykö. Nyt pari kuukautta myöhemmin arvelen palasinko oikeasti koskaan, muistan ainakin erään jonka mielestä en.
Suomesta on tullut minulle kotisatama, parempaa termiä en sille keksi. Tiesin jo palatessani että lähtisin syksyllä ainakin hetkeksi. Nyt en tiedä kuinka pitkä tuo hetki on, hiljaa toivon sen olevan pitkä. Olen tykästynyt siihen elämään mitä elin viime talven ja mikä nytkin odottaa. Siinä ihmiset ovat erilaisia asenteeltaan, ''lomalla'', tai töissä mutta niin ''laiskasti'' että Suomessa katsottaisiin kierosti. Kaipaan sitä vapautuneisuutta, sitä elämää hetkessä, aikoja jolloin ei ole väliä mikä päivä nyt on tai mitä ylihuomenna tapahtuu.
Tapasin täällä Suomessa muutamia ihmisiä joihin olin Thaimaassa tutustunut, suurin osa käyttäytyi ihan erilailla, häpeili tai sulkeutui. Taisin sulkeutua itsekin, ehkä aloin taas häpeämäänkin jotakin pitkästä aikaa. Moni kaverikin oli aikuistunut siinä missä itse tunnuin vain nuortuneeni. Kesä on ollut itselleni aika hämmentynyttä aikaa, ehkä en kokonaan palannut Suomeen. Moni lähtee ulkomaille etsimään itseään, aika noloa jos minä meninkin ja kadotin itseni sinne.
Kesällä tuli tehtyä töitä töitä ja töitä, sekä juhlittua yhden parhaimmista kavereistani polttareita ja häitä. Ne olivat iso tapahtuma monelta osalta, tunteita laukesi ja jokin kivikin tipahti sydämeltäni. Tuntui että kesäni silloin vasta alkoi, tai sitten se vain huipentui, eihän siitä ole nyt kuin kaksi viikkoa. En tiedä milloin palaan Suomeen, mutta se on varma että seuraaviin häihin tulen takaisin. Joo tässä saattaa olla salaisia viestejä kavereitteni tyttöystäviltä, ainakin minua on kesän mittaan patisteltu patistelemaan...
Perjantaina syyskuun 7. päivä ajamme muutaman kaverin kanssa auton laivaan ja suuntaamme Eestiin. Sieltä alkaa kahden yön pituinen roadtrip kohti Latvian Riikaa, mistä sunnuntaina lennän Istanbuliin, kaupunkiin jonka olen halunnut nähdä jo pitkään. Vuorokausi ei siihen ehkä riitä mutta pidempäänkään ei ehdi pyörimään koska lento Kairoon Egyptiin odottaa ja siellä bussi joka vie yli Suezin kanavan Siinaille Sharm El Sheikin satamaan. Egyptissä tutustun Punaisen meren sukellustarjontaan ja jos aikaa riittää niin ties vaikka pyramiideihinkin.
Egyptin jälkeen matka jatkuu Phuketiin Thaimaahan pariksi päiväksi minne keväällä jätin osan kamppeistani. Ne mukaan ja kohti Indonesiaa kouluttautumaan PADI sukelluskouluttajaksi. Sen jälkeen on hetki aikaa seikkailla ennen paluuta Phuketiin missä kouluttajan ja oppaan hommat alkavat iki-ihkussa Chalong Sea Sportissa.
Tarkoitus olisi kertoa täällä taas terveisiä näiltä välietapeilta, katotaan saanko sitten joulun jälkeen yhtään enempi blogi-kirjoituksia itsestäni irti kuin viime kerralla.
Ja sori Riitta-täti etten ehdi nähdä sinua pitkästä aikaa, maailma vie! Ehkä sinä jos joku ymmärrät :)
Juurista toisiin, palasin kesäksi Suomeen ja kahden viikon päästä lähden täältä taas. Tänään istuessani meidän terassilla mieleeni yhtäkkiä palautui huhtikuinen yö jolloin muutaman mutkan kautta palasin äidin, isin ja veljen luo. Taksi toi lentokentältä joskus kahden aikaan, kiersin takaovelle ja pysähdyin aistimaan lapsuudenkodin pihamaata. Pakkasyön suunnaton kirkkaus oli hämmästyttävän raikas. Talokin oli kuten sen jätin. Kaikki tuntui hyvältä, olin palannut perheen, kavereiden ja yhden tytönkin tykö. Nyt pari kuukautta myöhemmin arvelen palasinko oikeasti koskaan, muistan ainakin erään jonka mielestä en.
Suomesta on tullut minulle kotisatama, parempaa termiä en sille keksi. Tiesin jo palatessani että lähtisin syksyllä ainakin hetkeksi. Nyt en tiedä kuinka pitkä tuo hetki on, hiljaa toivon sen olevan pitkä. Olen tykästynyt siihen elämään mitä elin viime talven ja mikä nytkin odottaa. Siinä ihmiset ovat erilaisia asenteeltaan, ''lomalla'', tai töissä mutta niin ''laiskasti'' että Suomessa katsottaisiin kierosti. Kaipaan sitä vapautuneisuutta, sitä elämää hetkessä, aikoja jolloin ei ole väliä mikä päivä nyt on tai mitä ylihuomenna tapahtuu.
Tapasin täällä Suomessa muutamia ihmisiä joihin olin Thaimaassa tutustunut, suurin osa käyttäytyi ihan erilailla, häpeili tai sulkeutui. Taisin sulkeutua itsekin, ehkä aloin taas häpeämäänkin jotakin pitkästä aikaa. Moni kaverikin oli aikuistunut siinä missä itse tunnuin vain nuortuneeni. Kesä on ollut itselleni aika hämmentynyttä aikaa, ehkä en kokonaan palannut Suomeen. Moni lähtee ulkomaille etsimään itseään, aika noloa jos minä meninkin ja kadotin itseni sinne.
Kesällä tuli tehtyä töitä töitä ja töitä, sekä juhlittua yhden parhaimmista kavereistani polttareita ja häitä. Ne olivat iso tapahtuma monelta osalta, tunteita laukesi ja jokin kivikin tipahti sydämeltäni. Tuntui että kesäni silloin vasta alkoi, tai sitten se vain huipentui, eihän siitä ole nyt kuin kaksi viikkoa. En tiedä milloin palaan Suomeen, mutta se on varma että seuraaviin häihin tulen takaisin. Joo tässä saattaa olla salaisia viestejä kavereitteni tyttöystäviltä, ainakin minua on kesän mittaan patisteltu patistelemaan...
Perjantaina syyskuun 7. päivä ajamme muutaman kaverin kanssa auton laivaan ja suuntaamme Eestiin. Sieltä alkaa kahden yön pituinen roadtrip kohti Latvian Riikaa, mistä sunnuntaina lennän Istanbuliin, kaupunkiin jonka olen halunnut nähdä jo pitkään. Vuorokausi ei siihen ehkä riitä mutta pidempäänkään ei ehdi pyörimään koska lento Kairoon Egyptiin odottaa ja siellä bussi joka vie yli Suezin kanavan Siinaille Sharm El Sheikin satamaan. Egyptissä tutustun Punaisen meren sukellustarjontaan ja jos aikaa riittää niin ties vaikka pyramiideihinkin.
Egyptin jälkeen matka jatkuu Phuketiin Thaimaahan pariksi päiväksi minne keväällä jätin osan kamppeistani. Ne mukaan ja kohti Indonesiaa kouluttautumaan PADI sukelluskouluttajaksi. Sen jälkeen on hetki aikaa seikkailla ennen paluuta Phuketiin missä kouluttajan ja oppaan hommat alkavat iki-ihkussa Chalong Sea Sportissa.
Tarkoitus olisi kertoa täällä taas terveisiä näiltä välietapeilta, katotaan saanko sitten joulun jälkeen yhtään enempi blogi-kirjoituksia itsestäni irti kuin viime kerralla.
Ja sori Riitta-täti etten ehdi nähdä sinua pitkästä aikaa, maailma vie! Ehkä sinä jos joku ymmärrät :)
