Maa alla horjuu

Pari viikkoa on tainnut jo vierähtää, näin nopeasti on jo ajantajukin kadonnut. Eipä ole mitään ihmeempää tapahtunut, Macausta lensin Singaporeen mistä lautalla Tioman saarelle mistä bussilla Melakan kaupunkiin mistä lentokoneella Balille eli tänne missä nyt.

Macau oli ihan kiva taas, voitin lopulta 7 euroa kasinolla ja löysin hyvän makeisleipomon. Singaporessa maistoin paikallista olutta joka vetää vertoja huonoudessaan ruotsalaisten vastaaville tiskivesille. Tiomanilla näin vihdoin hetken aurinkoa ja kävin sukeltamassa, oli kuin pyörän satulaan olisi istunut. 5000 pikkukalan säikehtivä parvi muistutti myös vedenalaisista kauneuksista. Melaka taas oli historiallisuudellaan ratsastava Särkänniemi joka onkin samalla kokonainen kaupunki, oli Näsineula ja kaikki. Kävin tosin museossa mikä oli rakennettu puusta muistuttamaan portugalilaista 1500-luvun sotalaivaa ja oli aika upea.

Melakassa osui eteen taas sellainen outo hassuhetki mihin yllättävän usein törmää pienellä budjetilla matkatessa. Tällä kertaa ensimmäisenä iltana noin puoli kaksi yöllä heräsin säkkipillimusiikkiin mitä kaksi skottia kuuntelivat huomattavan äänekkäästi majatalon alakerrassa istuessaan jonkinlaisessa lastenaltaassa tai pesuvadissa.

Balilla olen tähän mennessä yrittänyt olla palamatta mutta aika punaiselta liha jo näyttää. Tänään heräsin siinä kymmenen jälkeen eriskummalliseen hytinään, maa tärisi. Parin sadan kilometrin päässä Jaavan etelä-puolella oli ollut joku maanjäristys mikä ei ilmeisesti paljoa vahinkoa saanut aikaan, mitä nyt yhden lasin kuulin särkyvän jossain. Kaksi pienen pientä jälkijäristystä tulivat sitten myöhemmin päivällä. Mutta eipä ollut kummoista, ihan kuin itse olisin sänkyä hytkyttänyt edestakaisin. Eipä täällä maanjäristys hirveän pahaa jälkeä voisi saada aikaankaan, paikallinen laki sanoo että taloa ei saa rakentaa palmupuuta korkeammaksi.