On ollut Suomen paras kesä, kuumin 160 vuoteen. Palvon tätä kuumuutta. Kesä on muutenkin ollut erikoisen hyvä ja lähes syyllistävän hedonistinen. Oli paljon kaikkea mistä oli ollut koti-ikävä; rakkaita tuttuja naamoja, sivistyneisyyttä ja kurinalaisuutta, adrenaliinia ja onnistumisia, sauna, odotettuja tapahtumia sekä makuja ja tiettyjä aistimuksia. Maankolkkien erilaisuus korostui entisestään näin kotiin palaamisen jälkeen.
Kesä on ollut myös aikamoisten päätösten puntaroimista. Pääsin kouluun kertaheitolla, mutta mitä lähemmäs aloituspäivä tuli sitä kauemmalta paikka alkoi vaikuttaa ja sitä lähemmältä kaukomailla koetut tietyt maagiset tunteet alkoivat tuntua. Tämä blogin nousu tuhkasta jo taitaa kertoa että päätin vähintään lykätä koulua ja varata lennon Bangkokiin lokakuulle, lähtö 5. päivän iltana.
Oli pakko keksiä jokin syy matkalleni jotta voisin sen itsekin oikeuttaa. Sukelluskokemukseni ja ihannointini sen parissa työskenteleviä kohtaan olivat niin säväyttäviä, että muistan jo viime jouluna miettineeni olisiko minustakin tuohon unelmaduuniin. Nyt on mitä parhain mahdollisuus ottaa selvää. Päämääränä on siis suorittaa sukelluskouluissa/kohteissa kursseja aina Dive Master luokitukseen saakka ellei satu vastoinkäymisiä. Pahimmillaan ruumiini jokin osa ei siedäkään painetta ja kiinnostus loppuu siihen, parhaimmillaan jään matkan lopussa muutamaksi kuukaudeksi töihin. Ja älkää pelätkö, ei vedenalainen elämä ole vaarallista kuin leffoissa.
Totta puhuen tuntuu siltä kuin palat alkaisivat loksahtaa paikoilleen. Päätin tehdä täsmälleen sen mitä haluan, en sitä mikä olisi laskelmoituna järkevintä. Tämä toinen matka tuntuu jo etukäteen vielä suuremmalta kokemukselta kuin edellinen, aivan kuin kaikki ne kliseiset laulut vapaasta linnusta, sydämensä kuuntelemisesta ja puheista teoiksi alkaisivat käydä järkeen.
Reitti tulee osittain käymään samoissa paikoissa kuin viimeksi; Thaimaa, Malesia, Indonesia. Käytännössä näistä löytyy parhaiten se mitä lähden hakemaankin. Toivon ehtiväni myös Laosiin, Kambodzaan, Vietnamiin, Filippiineille ja Etelä-Kiinaan, jos vaikka palaisin kotiin ihannekaupunki Hong Kongin kautta.
Muita hyviä tekosyitä lähtöön: enää vuoden voimassa olevat rokotukset, juuri tähän reissuun riittävä vanhentuva passi, nuorisoliput joita saan enää tulevan vuoden ajan. Näin säästän ehkä jopa parin päivän budjetin...
Saidan (sairaan?) elämä on joskus helpompaa tai sitten oikeasti vaikeampaa, muut tuomaroikoon.
Pahinta tulee olemaan taas kaiken taaksejäävän muistelu. Viimeksi joulu ja uusivuosi olivat Suomen puolella kuulemani mukaan komeat. Jäävät taas kokematta mikä harmittaa ja tulee johtamaan koti-ikävään. Muutama kaveri on esittänyt ideoita perääni lähtemisestä viikoksi pariksi, toteutuivat tai eivät arvostan tätä kovasti. Valitettavasti kaikki eivät aina pääse joten nähdään viimeistään ensi kesänä!
