Saavuin Hong Kongiin 20 tunnin matkustelun jälkeen ja edessä oli vielä tunnin lauttamatka Macauhun, mutta alueen viranomaiset olivat eri mieltä. Läheltä liipannut taifuuni (= sama kuin hurrikaani, mutta Tyynen valtameren puolella) nostatti tuulennopeuden yli 100 km/h joten lautat ja lentokenttäbussitkin oli peruttu. Pieni blosa!
Vain yksi pikajuna palveli lentokentän ja kaupungin väliä normaalin kymmenen vaihtoehdon sijaan. Käytinkin sitä nyt sitten ensimmäistä kertaa eikä ollut halpaa, 20 minuutin pätkä 10 euroa. Päästyäni pääteasemalle kävelin kadulle ja missään ei näkynyt íhmisiä eikä autoja - 6 miljoonan asukkaan metropoli oli muuttunut aavekaupungiksi! Melkein kaikki palvelut oli suljettu: ei lauttoja, ei busseja, ei metroa, ei kouluja, ei pörssikursseja, ei töitä, ei kauppoja ja ei juuri mitään paitsi hiekkasäkkejä mahdollisilta tulvilta suojaamassa.
Päädyin talsimaan 30 minuutin matkan hostellialueelle 30 kilon rinkka selässä, eipähän ainakaan tuuli päässyt viemään mukaansa. Muutamia takseja pyöri kaduilla mutta matka ei tuntunut kovin pitkältä. Päästyäni melkein perille porukkaa alkoi jo tulla vastaankin - lähinnä ihmeissään olevia turisteja. Hostellien sisäänheittäjät alkoivat kilpailemaan minusta joten hinnankin sai sopivan alas, ilmeisesti oli aika hiljainen päivä ollut. Olihan minulla jo huonevarauskin, mutta se oli sinne Macauhun...
Tässä vaiheessa tuntui että suunnitelmat lähtevät heti alussa käsistä, mutta 6 tunnin päiväunien jälkeen aloin jo ajatella että meneehän tämä näinkin. Illalla myrskytila oli laskenut alemmalle tasolle ja kaikki oli taas auki, vähän tuuli vielä mutta siitä voidaan puhua vaikkapa ilmastoidusta ulkotilasta. Huomenna pääsen Macauhun.
torstai 29. syyskuuta 2011
tiistai 27. syyskuuta 2011
Mennen tullen
Mustikkakeittoa masussa ja salmiakkia reppu täynnä; kyllä, olen taas lähdössä matkaan. Tätä tekstiä kirjoitan jälleen viimeisenä iltana kotosalla, aamulla kone vie Hongkongiin ja sitä kautta takaisin tutuille ja vielä koluamattomille Kaakkois-Aasian kolkille. Matkan päämäärä on kuitenkin hyvin erilainen kuin ennen, aloitan marraskuun loppupuolella työt Thaimaan Phuketissa sukellusoppaana. Paluulippua ei ole, mutta duunit loppuvat Thaikuissa huhtikuun kieppeillä joten palaillaan silloin asiaan.
Kesä vierähti hyvin nopeasti mikä ei liene yllätys kenellekään. Minun kohdallani se meni kuitenkin supernopeasti hanttihommia paiskien välillä 6 kertaa viikossa ja pisimmillään 14 tuntia päivässä. Vapaa-aika jäi lyhyeen ja moni juttu mitkä kesällä piti toteuttaa jäivät tekemättä. En ollut hirveän yllättynyt kun tapasin tulevan pomoni, suomalaisen sukellusfirman osaomistajan, joka kertoi myös tehneen kesän läpeensä töitä sekä arkena että viikonloppuisin. Jäinkin miettimään onko tällainen ura edessä missä suvisäistä ei pääse nauttimaan hetkeäkään.
No oli niitä todella hauskojakin hetkiä, kävin mökillä perheen kanssa ja edellisestä kerrasta lienikin jo yli 10 vuotta. Juhannus vietettiin kavereiden kanssa järvisaaressa ja se oli yksi parhaista keskikesänjuhlistani mitä muistan. Kaiken kaikkiaan oli todella mukavaa aina kun ehti kavereiden kanssa johonkin tai oli aikaa istahtaa vanhempien kanssa sohvalle, eli varmaan kerran viikossa.
Tänään vietin kuutisen tuntia valiten mitä pakkaan mukaan ja miten ne mahtuisivat uuteen rinkkaan (100 litraa täyttyy nopeasti). Mukaan pitää suoraan varata sadetakki ja muuta mitä tropiikissa harvoin olen käyttänyt, Honkkarissa on joku myrskynlainen seuraavan viikon ajan kun täällä kotosalla alkaa jälkihelleaalto näin lokakuun kynnyksellä - hieno homma! Tuossa pari päivää olikin jo niin kylmää että sain jonkun pienen keuhkotaudin tapaisen mutta ilmeisesti taitoni limakalvojeni suojelemisessa ovat parantuneet sitten viime syksyn. Toivotankin hyvää terveyttä teille kaikille koko talven ajaksi!
Faija heitti aikasemmin nipun kirjoja kouraan matkalukemiseksi joten huominen mennee kuin siivillä. Yhden takakanteen oli sisällöstä nostettu lainaus joka iski:
'People are saying I've been out in the East too long, and I've gone round the bend. Maybe I have, but then I think that being round the bend is the best place to be...'
Kesä vierähti hyvin nopeasti mikä ei liene yllätys kenellekään. Minun kohdallani se meni kuitenkin supernopeasti hanttihommia paiskien välillä 6 kertaa viikossa ja pisimmillään 14 tuntia päivässä. Vapaa-aika jäi lyhyeen ja moni juttu mitkä kesällä piti toteuttaa jäivät tekemättä. En ollut hirveän yllättynyt kun tapasin tulevan pomoni, suomalaisen sukellusfirman osaomistajan, joka kertoi myös tehneen kesän läpeensä töitä sekä arkena että viikonloppuisin. Jäinkin miettimään onko tällainen ura edessä missä suvisäistä ei pääse nauttimaan hetkeäkään.
No oli niitä todella hauskojakin hetkiä, kävin mökillä perheen kanssa ja edellisestä kerrasta lienikin jo yli 10 vuotta. Juhannus vietettiin kavereiden kanssa järvisaaressa ja se oli yksi parhaista keskikesänjuhlistani mitä muistan. Kaiken kaikkiaan oli todella mukavaa aina kun ehti kavereiden kanssa johonkin tai oli aikaa istahtaa vanhempien kanssa sohvalle, eli varmaan kerran viikossa.
Tänään vietin kuutisen tuntia valiten mitä pakkaan mukaan ja miten ne mahtuisivat uuteen rinkkaan (100 litraa täyttyy nopeasti). Mukaan pitää suoraan varata sadetakki ja muuta mitä tropiikissa harvoin olen käyttänyt, Honkkarissa on joku myrskynlainen seuraavan viikon ajan kun täällä kotosalla alkaa jälkihelleaalto näin lokakuun kynnyksellä - hieno homma! Tuossa pari päivää olikin jo niin kylmää että sain jonkun pienen keuhkotaudin tapaisen mutta ilmeisesti taitoni limakalvojeni suojelemisessa ovat parantuneet sitten viime syksyn. Toivotankin hyvää terveyttä teille kaikille koko talven ajaksi!
Faija heitti aikasemmin nipun kirjoja kouraan matkalukemiseksi joten huominen mennee kuin siivillä. Yhden takakanteen oli sisällöstä nostettu lainaus joka iski:
'People are saying I've been out in the East too long, and I've gone round the bend. Maybe I have, but then I think that being round the bend is the best place to be...'
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
