Tjaaa ollut taas kaikenlaista. Näin se aika näemmä kuluu vaikkei blogia päivittelisikään. Missäs nyt mennään, joulukuussako jo? Lähikaupassa soi joululaulu joten aatto lienee lähellä. Muuten asiaa ei huomaisikaan. Pitänee hankkia jostain muutama joulukoriste roikkumaan pihapalmuun.
Indonesiassa jäivät varaanit näkemättä mutta delfiinejä ja haita sen sijaan vilisi ympärillä mikä oli mahtavaa! Nyt kaikille pelästyneille faktapläjäys: hait eivät ole vaarallisia, eikä ihminen kuulu niiden ruokavalioon, päinvastoin hai ei pidä ihmisen mausta ollenkaan. Välillä tietty tapahtuu vahinkoja, mutta sukeltajana huomaa että hai pelkää ihmistä enemmän kuin me voisimme ikinä pelätä niitä. Voi kuinka kauniita otuksia! Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi että Komodolle pitää päästä joskus töihin...
Balin kautta porhalsin Phukettiin missä alkoi kämpän metsästys ja ihan toimistomme kulmilta, 5 minuutin kävelymatkan päästä löytyi iso omakotitalo. Minimivuokra-aika oli 6kk joten täällä ollaan nyt ainakin sen verran, saman katon alle sain kämppiksiksi kaksi muuta meidän firman sukeltajaa. Päivä kerrallaan ollaan osteltu kaikkea tarpeellista, nyt on vihdoin oma keittiö kaasuhellalla ja muilla välineillä ja omat kokkailut ovat alkaneet. Rahaa säästyy ja annokset ovat kerrankin riittävän isoja!
Aika on muutenkin kulunut nopeasti, töitä on riittänyt nyt sukelluskouluttajana enemmän kuin viime vuonna oppaana, ja rahaa alkaa jäädä pikku hiljaa käteenkin. Pari kertaa olen käynyt 5 yötä kestävällä sukellussafarillamme ja kalakannat ja maisemat tuntuvat upeammilta kuin viime kaudella. On ollut ilo palata!
Kouluttajan hommat myös ovat kaikessa raskaudessaankin ainakin tähän asti olleet mieltä ylentäviä. Sukeltaminen on suhteellisen helppoa, mutta alkeiskurssin ensimmäinen päivä on aina haastava. Todella mahtavaa huomata kolmipäiväistä kurssia vetäessä miten aloittelijat kehittyvät tunareista sulaviksi sukeltajiksi. Joten kuten muistan itsekin vielä sen oman alkeiskurssin ja miten itseluottavainen olo sen suorittamisesta tuli, kiva jakaa sitä samaa tunnetta muillekin.
Synttärit tulivat ja menivät, kiitos kaikille onnittelijoille, tänne on jopa muutama kortti tullut! Juhlin merkkipäivää ensimmäistä kertaa neljään vuoteen, järjestettiin kunnon grillibileet kollegan omistamaan pikkubaariin joka oli niin pieni että täyttyi ihan täpötäyteen. Ilta oli huima, musiikin sai itse valita ja porukka tanssi pöydillä ja kakkua tuli naamaan. Paikalliset ihmettelivät mitä nämä hullut olivat.
Itsenäisyyspäivän olin merillä, silloin olisi ollut tarjolla hernekeittoa ja pannaria läheisellä Suomi-klubilla. Joo täällä on aika paljon suomalaisia, enemmän tulee suomea puhuttua kuin englantia. Jouluna olisi ilmeisesti jouluateria samassa paikassa kinkulla ja ties millä, saapa nähdä missä tulee silloin oltua.
Joulu tuli eräs päivä mieleen tässä kun yritimme ensimmäistä kertaa keittää riisiä.
Indonesiassa jäivät varaanit näkemättä mutta delfiinejä ja haita sen sijaan vilisi ympärillä mikä oli mahtavaa! Nyt kaikille pelästyneille faktapläjäys: hait eivät ole vaarallisia, eikä ihminen kuulu niiden ruokavalioon, päinvastoin hai ei pidä ihmisen mausta ollenkaan. Välillä tietty tapahtuu vahinkoja, mutta sukeltajana huomaa että hai pelkää ihmistä enemmän kuin me voisimme ikinä pelätä niitä. Voi kuinka kauniita otuksia! Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi että Komodolle pitää päästä joskus töihin...
Balin kautta porhalsin Phukettiin missä alkoi kämpän metsästys ja ihan toimistomme kulmilta, 5 minuutin kävelymatkan päästä löytyi iso omakotitalo. Minimivuokra-aika oli 6kk joten täällä ollaan nyt ainakin sen verran, saman katon alle sain kämppiksiksi kaksi muuta meidän firman sukeltajaa. Päivä kerrallaan ollaan osteltu kaikkea tarpeellista, nyt on vihdoin oma keittiö kaasuhellalla ja muilla välineillä ja omat kokkailut ovat alkaneet. Rahaa säästyy ja annokset ovat kerrankin riittävän isoja!
Aika on muutenkin kulunut nopeasti, töitä on riittänyt nyt sukelluskouluttajana enemmän kuin viime vuonna oppaana, ja rahaa alkaa jäädä pikku hiljaa käteenkin. Pari kertaa olen käynyt 5 yötä kestävällä sukellussafarillamme ja kalakannat ja maisemat tuntuvat upeammilta kuin viime kaudella. On ollut ilo palata!
Kouluttajan hommat myös ovat kaikessa raskaudessaankin ainakin tähän asti olleet mieltä ylentäviä. Sukeltaminen on suhteellisen helppoa, mutta alkeiskurssin ensimmäinen päivä on aina haastava. Todella mahtavaa huomata kolmipäiväistä kurssia vetäessä miten aloittelijat kehittyvät tunareista sulaviksi sukeltajiksi. Joten kuten muistan itsekin vielä sen oman alkeiskurssin ja miten itseluottavainen olo sen suorittamisesta tuli, kiva jakaa sitä samaa tunnetta muillekin.
Synttärit tulivat ja menivät, kiitos kaikille onnittelijoille, tänne on jopa muutama kortti tullut! Juhlin merkkipäivää ensimmäistä kertaa neljään vuoteen, järjestettiin kunnon grillibileet kollegan omistamaan pikkubaariin joka oli niin pieni että täyttyi ihan täpötäyteen. Ilta oli huima, musiikin sai itse valita ja porukka tanssi pöydillä ja kakkua tuli naamaan. Paikalliset ihmettelivät mitä nämä hullut olivat.
Itsenäisyyspäivän olin merillä, silloin olisi ollut tarjolla hernekeittoa ja pannaria läheisellä Suomi-klubilla. Joo täällä on aika paljon suomalaisia, enemmän tulee suomea puhuttua kuin englantia. Jouluna olisi ilmeisesti jouluateria samassa paikassa kinkulla ja ties millä, saapa nähdä missä tulee silloin oltua.
Joulu tuli eräs päivä mieleen tässä kun yritimme ensimmäistä kertaa keittää riisiä.
