Perhentian

Pulau Perhentian, suomeksi Pysähdyssaaret, olivat aikanaan kauppalaivojen levähdyssatama matkalla Singaporesta pohjoiseen. Nyttemmin laivat uskaltavat seilata jo syvemmissä vesissä, mutta matkaajat tulevat tänne usein pysähtymään.

Oma stoppini alkoi maanantaina pari päivää aiottua myöhemmin. Yllätyin kuinka moni liike ja puoti täällä oli jo sulkenut ovensa - tiesin että kauden loppu oli lähellä, mutten tiennyt että kyse oli saman viikon lauantaista tai kuten moni sanoi; päivä jolloin aallot tulevat. Saapumassa on nimittäin vuotuinen monsuuni. Alkuviikosta meri olikin vielä täysin tyyni kuten kuulemma koko kesän.

No onneksi viikossakin ehtii ihan hyvin. Kuten kaikilla saarilla, Perhentianeillakin tulee keskittyä mereen, se kun on parhaimmillaan oltaessa mahdollisimman kaukana mantereelta. Jo rannat ovat maineensa ja meikäläisen kokemusten mukaan Malesian hienoimmat, santa on hienoa kuin ruokapöytien suola. Suolaakin löytyy, yhdessä päivässä ei totu miten voimakkaasti merivesi maistuu ja tuoksuu siltä. Pinnan alla odottaa korea koralliriutasto, kilppareita, pieniä haita ja pari hylkyä.

Heti ekana päivänä pääsinkin jo sukeltamaan ja kolmessa päivässä tuli suoritettua kokonainen kurssi ja noustua Advanced Open Water Diver tasolle. Eka sukellus pitkästä aikaa oli vähän vaivalloinen kun en meinannu aluksi edes pohjaan asti päästä, mutta nopeasti kaikki palautui muistiin ja kehittyminen viikon aikana tuntui vaivattomalta. Nyt vedenalla tekee innoissaan kaikenlaisia piruetteja jotka ennen tuntuivat päätä pyörryttäviltä.

Toisena päivänä käytiin polskimassa lähelle uponneella 70 metriä pitkällä rahtilaivan hylyllä. Uppoamisesta oli vain pari vuotta, ja paikalliset sukeltajat kertoivat innoissaan miten olivat silloin pitäneet hirmuiset bileet, toisen murhe on toisen onni. Kolmantena päivänä Avarasta Luonnosta tutut piskuiset puhdistajakalat (Cleaner Wrasse) kävivät meikäläisenkin korvilla näykkimässä pahimpia möhniä pois!

Aivan paratiisiksi viikko ei mennyt, nimittäin saapumisaamunani iski kunnon mahatauti edellisenä yönä nautitusta ateriasta. Jotenkin arvasin että niin hyvissä nuudeleissa pitää olla jokin sivuvaikutus. Sukeltamisia lukuunottamatta suurin osa kolmesta ekasta päivästä kuluikin lepäillessä tai vessassa, syömättä juuri mitään. Neljäntenä aamuna saapuivat sitten taas ruokahalu mutta myös aallot.


Oli jännä todeta miten meren täysi tyyneys muuttui vyöryväksi vaahtopäiseksi aallokoksi aivan kuten saaren asukit olivat sanoneetkin, täälläpäin säämuutokset ovat hyvin täsmällisiä ja aina samanlaisia. Aalloista otettiin kuitenkin kaikki ilo irti ja kaikki kävivät hyppimässä niihin. Alta löytyy pari kuvaakin, kun jaksoin vasta loppuviikosta kaivaa kameran esiin mutta tuli sen vedenkestävyydelle silloinkin siis käyttöä.

Perjantaina melkein kaikki paikat olivat sulkeneet ovensa ja omistajat paenneet mantereelle joten päätin seurata tätä esimerkkiä vielä kun paatteja kulki. Tätä päivittelen nyt taas Penangista, arpoen mitä tehdä seuraavat 10 päivää ennen lentoa Acehiin Sumatralle.

PS. oli tarkoitus saada tämä teksti näkyville jo viikonloppuna mutta jokin ei toiminut. Pääsenpähän nyt sitten mainitsemaan että jotain luonnonmullistuksia näköjään tapahtunut Indonesiassa, ei mitään mistä pitäisi huolestua.

Pari hassua kuvaa:
http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Perhentian/

Sadekuuroja

Täällä Thaimaan länsirannikolla, joka on kauneudessaan maan alueista kuuluisin, on vielä sadekautta jäljellä. Olen tällä hetkellä Tonsai biitsillä missä neljän päivän päästä alkaa sesonki ja hinnat nousevat, mikä toimii ikäänkuin valomerkkinä monelle reppumatkaajalle lähteä turistilaumojen alta pois. Vielä tällä hetkellä bambumajoista ja ravintoloista suurin on kiinni ja työntekijät muualla päin maata töissä. Reissaajia on paikalla noin 30 kun tilaa olisi ehkä puolelle tuhannelle.

En ole ennen käynyt tällaisena ajankohtana näissä suosituimmissa kohteissa joten tästäkin tuli ihan uudenlainen kokemus. Sama ranta missä keväällä pyörähdin on nyt käytännössä autio, baarit ovat kiinni ja botskit viety suojaisaan poukamaan. Täällä myös tosiaan sataa, juuri on alkamassa päivän kolmas kuuro. Jo bussimatkan aikana sade tummensi taivaan niin että katulamput syttyivät keskellä päivää. Tosin sademäärät kuulemma huipentuvat aina näin kauden loppupuolella.

Saapumispäivänäni sade pääsi vähän yllättämään, tai lähinnä sen mukana tulleen tuulen voima. Olin rannalla omassa riippumatossani lukemassa kun tuuli alkoi yltyä. Katselin taivaalle että sadepilvet saattaisivat mennä tästä ohi mutta ei, nämä päättivät piiskata jollain yllärikierteellä merta pitkin. Ensimmäisestä pisarasta kesti noin 10 sekuntia niin tuuli puhalsi jo vaakatasossa sateen lisäksi hiekkaa ja merivettä silmiin semmosella vauhdilla että piti etsiä ihan oikeaa suojaa hylätyn majan takaa. Onneksi en mennyt viereisen puun taakse, se nimittäin kaatui! Pari minuuttia myöhemmin tuulenpuuska oli hyytynyt jo olemattomiin ja adrenaliinitaso alkoi laskea. Semmosia rytinöitä täällä, aika päheetä!

Toisen kerran kun tuuli kunnolla, näin pikkulapsia hiekkatiellä leikkimässä, yrittämässä ottaa kiinni tuulen lennättämiä lehtiä jotka tulivat päin kuin jalkapallolaukaukset konsanaan. Näytti siltä ettei olisi paljoa vaadittu jotta penskatkin olisivat lentäneet pois.

Mitä suurempi puu sitä kovempaa se rytisee kun se kaatuu
Sadekaudessa miinusta ovat myös pilvet. Viikon aikana on aurinko paistanut ehkä yhteensä kolme tuntia. Marraskuussa alkaa ''kylmä kausi'' jolloin sateet ovat menneet ja lämpötilaa on ehkä 5 astetta vähemmän kuin kuumimpina aikoina. Tosin näin sateiden aikana on kaikkein kylmintä. Lämpötilavaihtelun kuuman Bangkokin ja viileän Tonsain välillä huomasi konkreettisesti siitä, että repussani matkaava nestemäiseksi sulanut Geisha-patukka kiinteytyi täällä taas.

Pari päivää sadetta riitti ja nyt meikä kaikkoaa Malesian puolelle missä itärannikon Perhentian saarilla on kuivaa vielä kuukauden ajan ennen heidän monsuunikauttaan, näin hullunkurisesti sääolot täällä vaihtelevat alueittain.

Pari kuvaa Thaimaasta: http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Tonsai-Bangkok/

Pientä sisäänajoa

Chilit ja curryt toimii aika tulisesti nuhia vastaan, nenä pysyy auki ja sillain. Parin tunnin päästä hyppään bussiin joka vie Etelä-Thaimaaseen, matkan kesto semmonen 15 tuntia.

Menneellä viikolla vaihdoin majapaikkaa silkan vaihtelun ja ikkunallisen huoneen halussa, ja ihan sopiva löytyikin, korealaisten isännöimä Nr. 62 guesthouse & restaurant. Kyseessä on 6-kerroksinen ihan muhkea mesta, yhteensä ehkä 70 huonetta. Kyltin mukaan katolla on myös roof top garden auringonottoon, tosin oikeasti tällaista ei ollutkaan. Huoneita oli vapaana, sain kokonaisen oman kerroksen itselleni. Joku toinen asui eri kerroksessa. Suht luxus tunnelma. Tungos alkaa vasta marraskuussa kun sesonki käynnistyy.

Ensimmäinen hyttynen tuli vastaan. Pirulainen oli puolet normaalia pienempi ja lenteli kutakuinkin valonnopeutta joten listiminen meni hankalaksi. Jaloista löytyy pari pistoa jo.

Vaihdoin rahaa pankin virallisesta raha-autosta. Se on pakettiauto jossa on sekä otto automaattirobotti että ihka oikea elävä rahanvaihtaja takakontissa. Valuuttakurssit olivat hitusen paremmat kuin muualla. Tänä vuonnahan kurssit ovat muutenkin vähän huonot matkaajille; mikä ennen maksoi 40 euroa maksaa nyt 50.

Liikenteessä näin myös toisenlaisen pakun jonka takaikkuna oli korvattu ulospäin näkyvällä laajakuvatelkkarilla. Olikohan se ulkoilma-elokuvateatteri? Vieläkin joka päivä kohtaa jotain pähkäilemisen aihetta.

Toiselle puolelle palloa

Bangkok. Eipä tässä ihmeempiä, lentokentältä kaupunkiin selviytyminen kävi jo rutiiniista, suosikkimajatalossani oli tilaa, lähikaupan mummolta hain taas juomavarannot ja niin edelleen. Pari seuraavaa päivää tulee kulumaan paikallisten metkuihin ja ilmastoon taas totutellessa.

Suomessa onnistuin saamaan oman osani syysflunssasta, kun nenä alkoi vuotamaan 2 vuorokautta ennen lentoa ja siitä se sitten lähti. Se on vähän vähentänyt positiivisuutta eikä nytkään fiilis ole katossa vaikka tänne saapumista innolla ehdin jo odottaa. Epäilen että peruslentsu täällä nopeammin kaikkoaisi, joten loppuviikko menee parannellessa. Poppakonstit kehiin!

Tekisi tosin mieli vaihtaa jo nyt maisemaa, Bangkok saasteineen ei ole parasta hengitysilmaa ja kaaoskadut muutenkin nähty. Bussiin ei kuitenkaan noin vain tule hypättyä, jokainen kun jäädytetään ilmastoinnilla niin että herkistyneet limakalvoni paukkuvat. Ehkä paikallinen juna olisi vaihtoehto, ne ovat ajalta jolloin tuulettimiakaan ei vielä ollut keksitty.

Mutta joo tulipahan nyt ilmoitettua että perille on päästy ehjin nahoin johon ensimmäisen viestin kirjoitusvelvollisuus päättyykin. Tällä hetkellä pimeys on jo laskeutunut ja ukkonen uhkaa, istun gururavintola Ethosissa siemailemassa ruusunvesilassia joka on yhdensortin jugurttijuoma ja odottelen paistettujen ananaksien saapumista. Luckya ja happinessia kaikille!