No problem! vastasi ensimmäinen egyptiläinen jolta jotain kysyin. Samoin vastasi toinen kun kysyin hintaa ja kolmas ja neljäs ja nopeasti opin että se tarkoittaa kaikkea muuta kuin ilmaista neuvoa tai edullista mitään. Useimmiten se tarkoitti jonkin sortin ongelmia.
Ensimmäiset askeleet Afrikan mantereella on nyt otettu täällä ihan yläkulmassa, Egyptin Kairossa. Viikko meni Siinailla ja kaksi päivää täällä pääkaupungissa.
Punaisen meren reissu meni hyvin. Viisi päivää kului täyden ylläpidon laivalla joka vei meren hienoimmille sukelluskohteille. Vaikka Thaimaassa työskentelen osan ajasta samankaltaisella potskilla, olin nyt ensimmäistä kertaa asiakkaana ja kokemus tästä näkökulmasta oli sinänsä aika arvokas. Matkanjohtaja tosin joutui pari kertaa sanomaan mulle että hei olet nyt lomalla etkä töissä, kaikenlainen auttaminen kun tuli niin selkäpiistä.
Tällaisella sukellussafarilla käytännössä sukelletaan, syödään, nukutaan, sukelletaan uudestaan, syödään uudestaan jne. Päivässä kertyy neljä sukellusta ja neljä ateriaa. Punaisella merellä on paljon isoja hylkyjä Toisen maailmansodan ajalta ja kävimmekin muutaman tutkimassa pohjamutia myöten. Isoin ja kuuluisin on englantilainen Thistlegorm jolla tuli myös napsastua aika monta kuvaa. Linkki kuviin löytyy alempaa.
Merielämän jälkeen yöbussi toi Kairoon, joka vaikutti mukavalta kaupungilta kun kuuden aikaan aamulla otin taksin bussiasemalta hostellialueelle. Seitsemältä kaikki alkoi muuttua ja kaaos oli valmis. Monenlaista olen nähnyt mutta tämä oli jo ihan omaa luokkaansa. Tervetuloa Afrikkaan poika! Kaupunkiin on ahdettu 25 miljoonaa asukasta ja se on oikeastaan vasta hetki sitten muuttunut keskiaikaisesta kaupungista ''moderniksi'' metropoliksi. Jokainen paikallinen jonka kanssa join teetä oli sitä mieltä että porukkaa on täällä liikaa. Lisäksi on jos jonkinlaisia ylläreitä kuten kaupungin keskustassa lammaslaumaa paimentavaa porukkaa jotka saavat liikenteen jumiin ja villinä eläviä koiralaumoja ja puluja metsästäviä kissoja. Kameleita ja hevosiakin näin muutaman.
Ei ehkä tule yllätyksenä että kaupunkia ympäröi aavikko, joten hiekkaa tai pölyä olikin siellä täällä. Paikallisilla oli tapana suihkutella liiketilojensa edustoja vedellä pari kertaa päivässä, ikään kuin vedestä ei muuten olisi jo pulaa. No keskellä virtaavassa Niilissä näytti sitä olevan vielä ihan yllinkyllin. Yllätyksenä ehkä tulikin miten vihreä Kairo on, palmuja ja muita puskia on tungettu kaikkialle ja niiden varjoissa paikalliset viihtyivätkin. Kaikki talot taasen olivat värittömän harmaita ja ruskeita.
Aavikolta tulevan hiekan lisäksi katuja saastuttivat sadat tuhannet autot jotka olivat monelta osin niin vanhoja että luulin kaikkia ladoiksi vaikka ne olivatkin vain laatikkomallisia fiatteja, renaultteja, peugeotteja ja vilisi joukossa jokunen kuplakin. Jos jonkun mielestä vanhat autot ovat kauniita, niin nämä eivät enää olleet ihan priimakunnossa. Ensinnäkin autot parkkeerataan runnomalla niin että puskurit kolisevat elleivät jopa väänny, muuten parkkitila ei riitä. Siitä minulla ei ole hajuakaan miten yksittäisen auton saa pois parkista kun etu- ja takapuskuriin on runtattu kiinni viisi autoa kummallekin puolelle. En tainnut nähdä yhtään autoa jossa ei olisi ollut kuhmuja ja naarmuja.
Liikenteessä ei tuntunut olevan sääntöjä sitten kun ruuhka alkoi. Liikennevalot tai -ympyrät eivät toimineet, suojateillä tai edes risteyksillä ei ollut merkitystä, jokainen tunki autollaan minne tahtoi tai mahtui. Jos halusi tien yli oli pakko seurata paikallisen esimerkkiä ja siinä sai myös olla vikkelä, autojen välissä hyppiminen muistuttikin enemmän hollywoodin stuntteja kuin minkäänlaista järjenkäyttöä. Ins'allah! Tosin tähänkin pääsi nopeasti sisään ja toisen päivän loppupuolella se alkoi jo sujua aika hyvin. Kaoottiseksi luulemassani Bangkokissa kuljeskelu on tähän verrattuna lasten leikkiä.
Bussilla tuli kuljettua pari kertaa ja silloin katujen tunkkainen ilma iski aika pahasti, kaikki ikkunat kun olivat auki. Bussitiketti maksoi euroissa semmoiset 10 senttiä että ei sinänsä paha hinta kuitenkaan. Hauska sattuma oli kun bussiin hyppäsi joku huutamaan ja myymään juustohöyliä, näytti siinä käytävällä vielä miten hyvin höylä toimii. Tämän jälkeen toinen loikkasi kyytiin myymään erikoisia kyniä. Yksi mies osti molemmilta kaupustelijoilta ja näytti hyvin innostuneelta. Omaan silmään näytti ihan siltä kuin tv-shop olisi tapahtunut livenä.
No joo kyllä ihmiset täällä kunnioittavat kanssaeläjiensä henkiä, mutta jopa yltiöystävällisellä arabilla voi mennä herne sekaisin ruuhkassa. Jalankulkevat arabit ovat kuitenkin mukavia ja auttavat aina jos osaavat, ja jos eivät osaa niin kysyvät muilta lähellä olevilta lisäneuvoa. Eipä tullut Kairossa pahasti eksyttyä kertaakaan. Monesti jossain jokukin tuli vain toivottamaan minut tervetulleeksi Egyptiin ja jatkoi sitten matkaansa.
Ystävällisyys tosin on vähän kaksiteräinen miekka, kaiken maailman kusettajia nimittäin löytyy vaikka millä mitalla. Pahimmat myyjät tunnisti kyllä jo kaukaa, mutta tuli sitä nautittua teetä ynnä muuta suhteellisen pahaa aavistamatta monenkin todella mukavan paikallisen kanssa, joilta sitten olikin lompakko unohtunut tai jotka olivat tuoneet ylihintaiseen kahvilaan tai jotain muuta pientä ja pari euroa meni aina sen tien. Jotenkin jopa mukava kohtaaminen sellaisen paikallisen kanssa jonka tiedän olleen muuta kuin huijari päättyi jollain kierolla tavalla niin että jäi vähän kitkerä maku suuhun. Noh maan tavoille oppii aina parissa päivässä, nyt kun tuli oltua vain lyhyitä aikoja kaikkialla niin rapatessa pääsi roiskumaan.
Gizan pyramideilla tuli käytyä ja siellä kokeiltua kamelilla ratsastamista. Mickey niminen kameli olikin ihan mukava elukka, mitä nyt peffa meni ihan haavoille siinä kyydissä joten en kyllä voi suositella ihan suoralta kädeltä. Pyramidit olivat paljon isompia kuin olin kuvitellut, isoin yli 100 metriä korkea. Kairo loppuu parin sadan metrin päähän pyramideista ja siitä eteenpäin on vain aavikkoa. Jos halusi ottaa idyllisiä valokuvia näistä kivikasoista piti olla oikealla puolella jotta slummit eivät näkyisi ja oikeaan aikaan jotta aurinko ei paistaisi vastaan. Pyramideistä jäi oikeastaan sellainen fiilis että joku on aikoinaan varmasti päättänyt haluavansa rakentaa vuoren. Kivien raijaaminen paikalle oli kuulemma kestänyt 10 vuotta ja palikoiden kasaaminen oikein 20 vuotta siihen päälle. Näyttäviä rakennelmia olivat.
Suuressa Egyptin museossa tuli myös käytyä, sinne on kerätty yli 100 000 vanhoista haudoista löydettyä esinettä, lähinnä patsaita, arkkuja, koruja ja muumiota. Osa oli oikein nättejä, varsinkin faaraoiden rakkaimmat esineet, mutta etenkin kaikkein muinaisimmat esineet näyttivät sellaisilta mitä me askarreltiin päiväkodissa jätskitikuista ja liimasta. Näiden vanhojen kivien ihmettelyn loppupuolella tuli sellainen historia-ähky että hetkeen ei tarvitse käydä katsomassa yhtään mitään merkittävää näin Riikan, Istanbulin ja Kairon jälkeen.
Muutenkin koko Kairo episodista jäi vähän likainen ja huono maku ja idioottituristin fiilis. Ruokakin oli mautonta muuhun maahan verrattuna. Näin kai aina isoissa kaupungeissa. Egypti ja arabimaat muuten ovat kyllä aika kivoja vaikka länsimaiden telkkareissa ne mustamaalataan aina barbaarimaisiksi. Punaiselle merelle varmaan vielä palaan, Kairosta en niin tiedä. Papyruksia ei tullut ostettua, matkamuistoksi tarttui kolmet kalsarit, Aasiasta kun sopivan kokoisia ei meinaa enää löytyä. Nyt nokka kohti Thaimaata.
Kuvia Kairosta:
http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Kairo/
Kuvia Punaiselta mereltä:
http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Redsea/
Ensimmäiset askeleet Afrikan mantereella on nyt otettu täällä ihan yläkulmassa, Egyptin Kairossa. Viikko meni Siinailla ja kaksi päivää täällä pääkaupungissa.
Punaisen meren reissu meni hyvin. Viisi päivää kului täyden ylläpidon laivalla joka vei meren hienoimmille sukelluskohteille. Vaikka Thaimaassa työskentelen osan ajasta samankaltaisella potskilla, olin nyt ensimmäistä kertaa asiakkaana ja kokemus tästä näkökulmasta oli sinänsä aika arvokas. Matkanjohtaja tosin joutui pari kertaa sanomaan mulle että hei olet nyt lomalla etkä töissä, kaikenlainen auttaminen kun tuli niin selkäpiistä.
Tällaisella sukellussafarilla käytännössä sukelletaan, syödään, nukutaan, sukelletaan uudestaan, syödään uudestaan jne. Päivässä kertyy neljä sukellusta ja neljä ateriaa. Punaisella merellä on paljon isoja hylkyjä Toisen maailmansodan ajalta ja kävimmekin muutaman tutkimassa pohjamutia myöten. Isoin ja kuuluisin on englantilainen Thistlegorm jolla tuli myös napsastua aika monta kuvaa. Linkki kuviin löytyy alempaa.
Merielämän jälkeen yöbussi toi Kairoon, joka vaikutti mukavalta kaupungilta kun kuuden aikaan aamulla otin taksin bussiasemalta hostellialueelle. Seitsemältä kaikki alkoi muuttua ja kaaos oli valmis. Monenlaista olen nähnyt mutta tämä oli jo ihan omaa luokkaansa. Tervetuloa Afrikkaan poika! Kaupunkiin on ahdettu 25 miljoonaa asukasta ja se on oikeastaan vasta hetki sitten muuttunut keskiaikaisesta kaupungista ''moderniksi'' metropoliksi. Jokainen paikallinen jonka kanssa join teetä oli sitä mieltä että porukkaa on täällä liikaa. Lisäksi on jos jonkinlaisia ylläreitä kuten kaupungin keskustassa lammaslaumaa paimentavaa porukkaa jotka saavat liikenteen jumiin ja villinä eläviä koiralaumoja ja puluja metsästäviä kissoja. Kameleita ja hevosiakin näin muutaman.
Ei ehkä tule yllätyksenä että kaupunkia ympäröi aavikko, joten hiekkaa tai pölyä olikin siellä täällä. Paikallisilla oli tapana suihkutella liiketilojensa edustoja vedellä pari kertaa päivässä, ikään kuin vedestä ei muuten olisi jo pulaa. No keskellä virtaavassa Niilissä näytti sitä olevan vielä ihan yllinkyllin. Yllätyksenä ehkä tulikin miten vihreä Kairo on, palmuja ja muita puskia on tungettu kaikkialle ja niiden varjoissa paikalliset viihtyivätkin. Kaikki talot taasen olivat värittömän harmaita ja ruskeita.
Aavikolta tulevan hiekan lisäksi katuja saastuttivat sadat tuhannet autot jotka olivat monelta osin niin vanhoja että luulin kaikkia ladoiksi vaikka ne olivatkin vain laatikkomallisia fiatteja, renaultteja, peugeotteja ja vilisi joukossa jokunen kuplakin. Jos jonkun mielestä vanhat autot ovat kauniita, niin nämä eivät enää olleet ihan priimakunnossa. Ensinnäkin autot parkkeerataan runnomalla niin että puskurit kolisevat elleivät jopa väänny, muuten parkkitila ei riitä. Siitä minulla ei ole hajuakaan miten yksittäisen auton saa pois parkista kun etu- ja takapuskuriin on runtattu kiinni viisi autoa kummallekin puolelle. En tainnut nähdä yhtään autoa jossa ei olisi ollut kuhmuja ja naarmuja.
Liikenteessä ei tuntunut olevan sääntöjä sitten kun ruuhka alkoi. Liikennevalot tai -ympyrät eivät toimineet, suojateillä tai edes risteyksillä ei ollut merkitystä, jokainen tunki autollaan minne tahtoi tai mahtui. Jos halusi tien yli oli pakko seurata paikallisen esimerkkiä ja siinä sai myös olla vikkelä, autojen välissä hyppiminen muistuttikin enemmän hollywoodin stuntteja kuin minkäänlaista järjenkäyttöä. Ins'allah! Tosin tähänkin pääsi nopeasti sisään ja toisen päivän loppupuolella se alkoi jo sujua aika hyvin. Kaoottiseksi luulemassani Bangkokissa kuljeskelu on tähän verrattuna lasten leikkiä.
Bussilla tuli kuljettua pari kertaa ja silloin katujen tunkkainen ilma iski aika pahasti, kaikki ikkunat kun olivat auki. Bussitiketti maksoi euroissa semmoiset 10 senttiä että ei sinänsä paha hinta kuitenkaan. Hauska sattuma oli kun bussiin hyppäsi joku huutamaan ja myymään juustohöyliä, näytti siinä käytävällä vielä miten hyvin höylä toimii. Tämän jälkeen toinen loikkasi kyytiin myymään erikoisia kyniä. Yksi mies osti molemmilta kaupustelijoilta ja näytti hyvin innostuneelta. Omaan silmään näytti ihan siltä kuin tv-shop olisi tapahtunut livenä.
No joo kyllä ihmiset täällä kunnioittavat kanssaeläjiensä henkiä, mutta jopa yltiöystävällisellä arabilla voi mennä herne sekaisin ruuhkassa. Jalankulkevat arabit ovat kuitenkin mukavia ja auttavat aina jos osaavat, ja jos eivät osaa niin kysyvät muilta lähellä olevilta lisäneuvoa. Eipä tullut Kairossa pahasti eksyttyä kertaakaan. Monesti jossain jokukin tuli vain toivottamaan minut tervetulleeksi Egyptiin ja jatkoi sitten matkaansa.
Ystävällisyys tosin on vähän kaksiteräinen miekka, kaiken maailman kusettajia nimittäin löytyy vaikka millä mitalla. Pahimmat myyjät tunnisti kyllä jo kaukaa, mutta tuli sitä nautittua teetä ynnä muuta suhteellisen pahaa aavistamatta monenkin todella mukavan paikallisen kanssa, joilta sitten olikin lompakko unohtunut tai jotka olivat tuoneet ylihintaiseen kahvilaan tai jotain muuta pientä ja pari euroa meni aina sen tien. Jotenkin jopa mukava kohtaaminen sellaisen paikallisen kanssa jonka tiedän olleen muuta kuin huijari päättyi jollain kierolla tavalla niin että jäi vähän kitkerä maku suuhun. Noh maan tavoille oppii aina parissa päivässä, nyt kun tuli oltua vain lyhyitä aikoja kaikkialla niin rapatessa pääsi roiskumaan.
Gizan pyramideilla tuli käytyä ja siellä kokeiltua kamelilla ratsastamista. Mickey niminen kameli olikin ihan mukava elukka, mitä nyt peffa meni ihan haavoille siinä kyydissä joten en kyllä voi suositella ihan suoralta kädeltä. Pyramidit olivat paljon isompia kuin olin kuvitellut, isoin yli 100 metriä korkea. Kairo loppuu parin sadan metrin päähän pyramideista ja siitä eteenpäin on vain aavikkoa. Jos halusi ottaa idyllisiä valokuvia näistä kivikasoista piti olla oikealla puolella jotta slummit eivät näkyisi ja oikeaan aikaan jotta aurinko ei paistaisi vastaan. Pyramideistä jäi oikeastaan sellainen fiilis että joku on aikoinaan varmasti päättänyt haluavansa rakentaa vuoren. Kivien raijaaminen paikalle oli kuulemma kestänyt 10 vuotta ja palikoiden kasaaminen oikein 20 vuotta siihen päälle. Näyttäviä rakennelmia olivat.
Suuressa Egyptin museossa tuli myös käytyä, sinne on kerätty yli 100 000 vanhoista haudoista löydettyä esinettä, lähinnä patsaita, arkkuja, koruja ja muumiota. Osa oli oikein nättejä, varsinkin faaraoiden rakkaimmat esineet, mutta etenkin kaikkein muinaisimmat esineet näyttivät sellaisilta mitä me askarreltiin päiväkodissa jätskitikuista ja liimasta. Näiden vanhojen kivien ihmettelyn loppupuolella tuli sellainen historia-ähky että hetkeen ei tarvitse käydä katsomassa yhtään mitään merkittävää näin Riikan, Istanbulin ja Kairon jälkeen.
Muutenkin koko Kairo episodista jäi vähän likainen ja huono maku ja idioottituristin fiilis. Ruokakin oli mautonta muuhun maahan verrattuna. Näin kai aina isoissa kaupungeissa. Egypti ja arabimaat muuten ovat kyllä aika kivoja vaikka länsimaiden telkkareissa ne mustamaalataan aina barbaarimaisiksi. Punaiselle merelle varmaan vielä palaan, Kairosta en niin tiedä. Papyruksia ei tullut ostettua, matkamuistoksi tarttui kolmet kalsarit, Aasiasta kun sopivan kokoisia ei meinaa enää löytyä. Nyt nokka kohti Thaimaata.
Kuvia Kairosta:
http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Kairo/
Kuvia Punaiselta mereltä:
http://s624.photobucket.com/albums/tt325/ajpk/Redsea/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti